Bashar al-Assadin hallinnon kaatumisen taustalla on monta syytä. Arabikeväästä vuodesta 2011 alkaen Syyria oli sisällissodassa, josta Assad selvisi Venäjän ja Iranin sotilaallisen tuen avulla. Tuen hintana on ollut suvereniteetin menetys: Syyria on luovuttanut Venäjälle kaksi pysyvää sotilastukikohtaa, laivastotukikohdan Latakiasta sekä lentotukikohdan Hmeimistä. Iranin sotilaallinen läsnäolo neuvonantajien ja tukikohtien muodossa oli myös merkittävää. IRGC:lla arvioidaan olleen Syyrian alueella noin 130 tukikohtaa ja enimmillään yli 10 000 sotilasta. Syyrian kautta Iran kanavoi tukeaan Libanonin Hizbollahille, mutta auttoi myös hallintoa taistelussa ISIS-terroristijärjestöä vastaan.

Gazan konfliktin alettua lokakuussa 2023 Syyrian rooli Hizbollahille suunnatun aseavun läpikulkumaana korostui. Presidentti Bashar al-Assad ei kuitenkaan sallinut Iranin vallankumouskaartin suoria iskuja Israeliin, koska halusi välttää kahden rintaman sotaa Syyrian hallinnon joukkojen resurssien ollessa kiinni Idlibin taistelussa Turkin tukemia sunnikapinallisryhmiä vastaan. Sodan kuluessa Israelin ilma- ja kommandoiskuja suuntautui myös Syyrian maaperälle, sillä Israelin tavoitteena oli estää Iranin asekuljetusten pääsy Libanoniin.

Idlibin maakunta oli al-Assadin hallintoa vastustavien sunni-ääriryhmien tukialue. Sinne oli 2017 perustettu Syyrian pelastushallinto (Syrian Salvation Government, SSG). Se toimi kapinallisjärjestö Hayat Tahrir al-Šamin (HTS) alaisuudessa. HTS oli onnistunut saamaan yliotteen Idlibin alueella toisiaan vastaan kilpailevista jihadistiryhmistä. Sen valta-asemaa pönkitti yhteistyö Turkin kanssa.

HTS:n hyökkäys al-Assadin hallinnon joukkoja vastaan alkoi marraskuussa 2024. HTS käytti räjähdedrooneja hallinnon panssarivaunujen ja raskaiden aseiden tuhoamiseen. Hallinnon joukot eivät tehneet merkittävää vastarintaa. Joukkojen komentajat jättivät yksikkönsä, ja joukot hylkäsivät aseensa ja univormunsa ja pakenivat. Kaupunki toisensa jälkeen antautui HTS:n taistelijoille, eivätkä Venäjä tai Iran halunneet lähettää joukkojaan al-Assadin tueksi. Damaskos antautui 8. joulukuuta 2024. Bashar al-Assad oli perheineen paennut kaupungista päivää aikaisemmin ja saanut turvapaikan Moskovasta.

Damaskoksessa nousi valtaan HTS:n johtaja Ahmed al-Sharaa. Hänen taustansa oli al-Qaida- ja Isis-terroristijärjestöissä, mikä herätti huolta Persianlahden arabimaissa sekä Syyrian arabinaapureissa. Sen sijaan HTS-järjestön edustama ideologia on lähellä Turkin muslimiveljeskunnan ideologiaa, mitä myös Turkin johtava AK-puolue edustaa. Al-Sharaa nimitettiin maan presidentiksi tammikuussa 2025 ja maaliskuussa maalle saatiin tilapäinen hallitus ja perustuslaki.

Vuoden 2025 jälkimmäisellä puoliskolla sisäpoliittinen Syyrian tilanne on edelleen kireä ja yhtenäisen Syyrian tavoitteen toteutuminen on epävarmaa. Al-Sharaan hallinto kontrolloi pääkaupunkia, mutta muualla maassa on yhteenottoja. Latakian maakunnassa jännitteet sunnien ja alaviittien kesken jatkuvat, Turkki ja kurdit taistelevat Syyrian itäosissa ja ISIS järjestö on aktivoitumassa uudestaan. Israel on vallannut Golanin kukkulat perustellen sitä puskurivyöhykkeen muodostamisella. Maan eteläosan druusienemmistöisessä Suweidan maakunnassa on käyty taisteluja. Israel tukee alueen druusiväestöä ja sanoo suojelevansa heitä hallinnon väkivaltaisuuksilta. Kansainvälisen yhteisön huolena ovat kurdien hallinnoimat al-Holin ja al-Roj’n ISIS-pakolaisleirit. Yhdysvaltojen joukkojen tuki kurdeille on ollut ratkaisevaa, ja uhkana nähdään presidentti Trumpin päätös vetää amerikkalaiset joukot pois Syyriasta.