Kiinan toimissa keskeistä on jatkuva taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, mikä puolestaan turvaa sisäpoliittisen vakauden ja siten kommunistisen puolueen valta-aseman säilymisen. Kiinan tavoitteena on suurvalta-aseman saavuttaminen ja kansallinen yhdistyminen (= Taiwanin palauttaminen osaksi Kiinaa).

Kiinan ulkopolitiikka

Vuonna 1979 alkaneen modernisaatiopolitiikan päämäärä on ollut ennen kaikkea sisäpoliittinen: vahvistaa Kiinan taloutta ja nostaa väestön elintasoa. Kiinan kansainväliset toimetkin liittyvät näihin kotimaisiin päämääriin.

Vuoden 2017 Kiinan kommunistisen puoluekokouksessa puoluejohtaja ja presidentti Xi Jinping päivitti aiemmat Kiinan nousun strategiat ja esitti niille uuden aikataulun sekä asetti päämääräksi vauraan sosialistisen valtion luomisen ja vahvan suurvalta-aseman saavuttamisen. Strateginen suunnitelma etenisi kolmessa vaiheessa. Vuoteen 2020 mennessä Kiinan oli määrä saavuttaa kohtalainen hyvinvointi. Seuraavien 15 vuoden aikana Kiinasta on määrä tulla moderni sosialistinen valtio, joka on maailman johtaja mm. koulutuksen, tieteen, teknologian, kulttuurin ja urheilun alueilla samalla, kun se kokonaisvaltaisesti kehittää kansallista turvallisuuttaan ja modernisoi asevoimiaan. Vuonna 2050 eli kansantasavallan 100-vuotisjuhlavuotta seuraavana vuonna Kiina on suunnitelman mukaan saavuttanut suurvalta-aseman muiden suurvaltojen joukossa. Vuonna 2022 pidetyssä seuraavassa puoluekokouksessa Xi Jinping, joka valittiin kokouksessa poikkeuksellisesti kolmannelle puheenjohtajakaudelle, ei esittänyt muutoksia vuonna 2017 päätettyyn strategiaan tai sen aikatauluun.

Kiina ei ole luopunut pitkäaikaisesta tavoitteestaan, Taiwanin yhdistymisestä osaksi Kiinaa. Taiwan on Kiinan mielestä kapinoiva maakunta, joka erosi Kiinasta sisällissodan päättyessä vuonna 1949. Kiina on valmis kunnioittamaan Taiwanin nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ja elämäntapaa, mutta ei henkilöitä, jotka eivät toivo Kiinan yhdistymistä. Taiwan haluaa säilyttää itsenäisyytensä ja suhtautuu kielteisesti Kiinan yhdentymistavoitteeseen. Taiwanin itsenäisyyttä ei ole tunnustettu kansainvälisesti, eikä se ole YK:n jäsen. Kiinan tavoitteena on ratkaista Taiwanin kysymys haluamallaan tavalla vuoteen 2049 mennessä, jolloin kansantasavallan perustamisesta tulee 100 vuotta. Vuodesta 2022 alkaen Kiina on järjestänyt useita provokatiivisia sotaharjoituksia Taiwanin läheisyydessä.

Kiina ja Venäjä ovat olleet strategisia kumppaneita vuodesta 2014. Venäjän hyökättyä Ukrainaan maat ilmoittivat helmikuussa 2022 olevansa ”ystäviä ilman rajoitteita”. Kiina on kuitenkin ollut haluton ottamaan kantaa Ukrainan tilanteeseen eikä ole virallisesti tukenut Venäjää, mutta ei myöskään tuominnut sen toimintaa. Kiina ei ole mukana länsimaiden Venäjälle asettamissa pakotteissa. Länsimaat ovat syyttäneet Kiinaa mm. drooniteknologian ja aseiden viennistä Venäjälle.

Kiinan turvallisuuspolitiikka

Kiina luonnehtii sotilasstrategiaansa aktiiviseksi puolustukseksi. Se on ilmoittanut pidättyvänsä strategisesta ensi-iskusta, mutta vastaavansa sotilaallisella voimalla, mikäli vastustaja uhkaa Kiinan yhtenäisyyttä, alueellista koskemattomuutta tai elintärkeitä etuja. Kiina voi hyökätä myös ennakoivasti keskeyttääkseen vastustajan hyökkäysvalmistelut. Aktiivisen puolustuksen tavoitteena on hankkia aloite ja estää konfliktin laajeneminen.

Kiina on ilmoittanut, ettei se uhkaa ydinaseilla maita, joilla ei ole omia ydinaseita tai jotka ovat ydinaseettomalla vyöhykkeellä. Muuttuvassa turvallisuusympäristössä Kiina pyrkii valvomaan kansallista yhtenäisyyttään, alueensa koskemattomuutta sekä muita intressejään. Keskeisiksi tavoitteiksi nousevat energian ja raaka-aineiden saannin sekä meriliikenteen turvaaminen, Kiinan yhdistyminen sekä maan sisäisen turvallisuuden ja vakauden turvaaminen. Lisäksi Kiina pyrkii korvamaan tuontiteknologiaa kotimaisella teknologialla. Näin se pyrkii saavuttamaan alueellista etevämmyyttä taloudellisesti, diplomaattisesti ja sotilaallisesti sekä laajentamaan vaikutusvaltaansa maailmalla.

Kiinan näkemyksen mukaan Taiwanin kysymyksen ratkaiseminen ja Kiinan yhtenäisyyden saavuttaminen ovat Kiinan kansan perustavanlaatuisia etuja ja välttämättömiä kansallisen uudistumisen toteuttamisessa. Kiina on ilmoittanut noudattavansa ”rauhanomaisen yhdistymisen” ja ”yhden maan, kahden järjestelmän” periaatteita sekä edistävänsä Taiwanin-suhteiden rauhanomaista kehittämistä ja maan rauhanomaista yhdistämistä. Samaan aikaan Kiina ilmoittaa vastustavansa kaikkia yrityksiä tai toimia maan jakamiseksi ja ulkomaiden puuttumista tähän, tarvittaessa sotilaallisin toimin. Kiinan mukaan asevoimat (PLA) on määrätty torjumaan kaikki toimet, jotka yrittävät erottaa Taiwanin Kiinasta, ja turvaamaan Kiinan kansallisen yhtenäisyyden hinnalla millä hyvänsä.

Kiinan strateginen vaikuttaminen

Kiina julkisti valtavan Belt and Road Initiative (BRI) -hankkeensa vuonna 2013. Se käynnistettiin esittelemällä ajatus kahdesta kauppareitistä Kiinasta Eurooppaan. Kauppareitit ovat maareitti Keski-Aasian kautta Lähi-itään ja Eurooppaan sekä merireitistä Kaakkois-Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan. Merireitti kulkee Etelä-Kiinanmeren kautta Indonesiaan sekä sieltä edelleen Intiaan, Sri Lankaan, Keniaan ja Välimerelle.

Kiinan mukaan BRI-hankkeen tavoitteena on uudistaa ja parantaa maailmankaupan logistiikkareittien verkostoa, jotta tavarat ja palvelut siirtyvät maasta toiseen nykyistä nopeammin. Uudistus toteutetaan rakentamalla teitä, rautateitä, lentokenttiä ja satamia sekä tieto- ja sähköverkkoja. Kiinan investoi hankkeeseen satoja miljardeja dollareita. Investointien avulla se suunnittelee logistiikan kehittämisen lisäksi pääsevänsä osallistujamaiden rahoitusmarkkinoille ja kykenevänsä suuntaamaan niiden politiikkaa myönteisemmäksi omalle talouspolitiikalleen. Silkkitien avulla Kiinan hallinto pyrkii avaamaan uusia markkinoita kiinalaisille yrityksille pitäen samalla omat markkinansa suljettuina. Hankkeeseen on ilmoittautunut 149 maata (2025).

BRI-hanke on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Maailmanpankin arvioiden mukaan aloite lisää osallistuvien maiden kauppaa ja kasvattaa näiden kansantaloutta sekä vähentää maailmanlaajuisesti kuljetuskustannuksia. Toisaalta aloitetta on kritisoitu mm. siitä, että Kiina ajaa omia etujaan, suuret rakennusprojektit päätyvät kiinalaisille yhtiöille, lainansaajavaltioiden riippuvuus Kiinasta kasvaa, Kiina painostaa lainansaajia suostumaan kohteiden vuokraamiseen lainojen lyhennyksiä vastaan, jne. Arvioiden mukaan Afrikassa on lähes 90 000 kiinalaista työntekijää, joskin luku on pienentynyt huomattavasti 2010-luvun huippuvuosista.

Kiina pyrkii levittämään teknologista osaamistaan voimakkaasti koko maapallolla. Tässä se on onnistunut erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa rakentamalla tietoliikenneverkkoja ja parantamalla internetiä. Kiinassa tätä vaikuttamista kutsutaan digitaaliseksi silkkitieksi. Länsimaissa hankkeet eivät ole edenneet yhtä hyvin, koska pelätään, että Kiina käyttää teknologiaansa samalla tavoin kuin kotimaassaan eli yksipuoluejärjestelmän hallinnon tukemiseen ja kansalaisten valvontaan.