Esimerkkejä Itämeren piirissä:

• Venäjän varjolaivaston muodostaminen ja sen toiminta,
• vedenalaisten kaapelien ja putkien vaurioittaminen ja katkaisu,
• GPS-häirintä ja -harhautus erityisesti ilmatilassa sekä meri- ja raja-alueilla,
• mobiiliverkkohäirintä raja-alueilla,
• matkapuhelin- ja sähköverkon tihutyöt Etelä-Ruotsissa touko-kesäkuussa 2025,
• Venäjään yhdistettävissä oleva sabotaasitoiminta.

Venäjän toiminta Euroopan kriittistä infrastruktuuria vastaan 2022 alkaen

Suomessa Suojelupoliisi on arvioinut epäiltyjä sabotaasitoimia Euroopassa ja todennut, että Venäjä käyttää välikäsiä, yrittää levittää pelkoa sekä rasittaa viranomaisia sabotaasitoimilla. Myös Ruotsin turvallisuuspoliisin mukaan Venäjällä on laajaa ja monipuolista sabotaasitoimintaa Euroopassa. Venäjän toimintatapa on maksaa vahingoista rahaa välittäjille kuten rikollisille. Liettuan viranomaiset ovat ilmoittaneet epäilevänsä, että Venäjän armeijan tiedustelupalvelu on ollut osallisena Ikea-tavaratalon tuhopolttoon vuonna 2024. Samoja toimijoita epäillään myös Puolan suurimman ostoskeskuksen tulipalon takana. Norjassa löydettiin suuri öljyvuoto, jonka epäillään johtuvan sabotaasista. Venäjään muualla Euroopassa yhdistettävissä sabotaasitoimissa on pyritty pelotevaikutukseen ja samalla vahingoittamaan Ukrainan tukemista. Tällä tavoin Venäjä pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja kansalaisten turvallisuudentunteeseen sekä kuormittamaan viranomaisia.

Supon mukaan sekä tiedustelun että laaja-alaisen vaikuttamisen tilannekuvassa ovat korostuneet viime aikoina valtioiden käyttämät sijaistoimijat. Esimerkki sijaistoimijoiden käytöstä on Venäjän sotilastiedustelupalvelu GRU:hun kytkeytyvä sabotaasitoiminta Euroopassa. Venäjä haluaa häivyttää jälkensä käyttämällä välikäsiä. Samalla se pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, kansalaisten turvallisuuden tunteeseen sekä kuormittamaan viranomaisia. Tämänhetkinen päätavoite on heikentää lännen tukea Ukrainalle.

Venäjän puolustusministeriö tiedotti toukokuussa 2024, että Venäjän hallitus arvioi uudelleen Venäjän merirajat Itämerellä niin, että rajat ”vastaavat nykyaikaista maantieteellistä tilannetta”. Suomi ei saanut tietää näistä aikeista etukäteen. Normaali käytäntö olisi ollut tiedottaa asiasta virkateitse. On arvioitu, että kyseessä saattoi olla hybridioperaatio, jossa haluttiin seurata, kuinka esimerkiksi Suomi toimii ja kuinka Nato reagoi.

Samaan aikaan kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, se on vuodesta 2022 alkaen eskaloinut Eurooppaa vastaan käymäänsä epätavanomaista sotaa. Venäjän sabotaasi-, ilkivalta-, vakoilu- ja peitetoimien kampanjan tavoitteiksi on arvioitu Euroopan hallitusten horjuttaminen, Ukrainan tuen heikentäminen aiheuttamalla Euroopalle sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia sekä Naton ja EU:n yhteisen kyvyn heikentäminen Venäjän aggressioon vastaamisessa.

Venäjä ei ole toistaiseksi saavuttanut tavoitettaan, ja Euroopan maat ovat pyrkineet vastaamaan operaatioihin. Ne ovat kokeneet haastavaksi sopia yhtenäisistä vastatoimista, toimien koordinoinnista, tehokkaiden pelotetoimien kehittämisestä sekä ja riittävien kustannusten aiheuttamisesta Venäjälle.

Tiedot epäillyistä ja vahvistetuista Venäjän sabotaasioperaatioista paljastavat, että Venäjän hajautettu sabotaasitoiminta on kohdistunut ensisijaisesti Euroopan kriittiseen infrastruktuuriin. Naton, EU:n ja jäsenvaltioiden vastatoimet eivät ole vaikuttaneet operaatioihin. Venäjä on hyödyntänyt oikeusjärjestelmien aukkoja ja voinut välttää syyllisyyden ja vastuun kohdistumisen itseensä.

Vuodesta 2022 lähtien satoja Venäjän tiedustelu-upseereita on karkotettu Euroopan maista, mutta Venäjä on ollut tehokas kolmansien maiden kansalaisten verkkorekrytoinnissa ja tällä tavoin kiertänyt eurooppalaisia vastavakoilutoimia. Taktiikka on osoittautunut onnistuneeksi ulottuvuuden ja määrän suhteen ja mahdollistanut laajamittaiset operaatiot. Venäjän tiedustelupalvelujen keskeinen haaste on ollut välikäsien laatu, koska ne ovat usein huonosti koulutettuja tai varusteltuja, mikä tekee näiden toiminnan alttiiksi paljastumiselle tai epäonnistumisille.

Venäjän sotilasdoktriini integroi kriittisen infrastruktuurin sabotaasin osaksi hybridisodankäyntiä. Euroopan kriittinen infrastruktuuri on erityisen altis sabotaasille, koska se on huonossa kunnossa vuosikymmeniä heikon huollon ja investointien puutteen takia. Venäjä on kohdistanut iskujaan kriittiseen infrastruktuuriin saadakseen suoraa strategista hyötyä sodassaan Ukrainassa ja osana laajempaa konfliktiaan lännen kanssa.

Jotkin aloitteet kuten Naton Baltic Sentry -merioperaatio Itämerellä ovat olleet jossain määrin tehokkaita, mutta resurssien puute on estänyt pitkäaikaista ja kestävää toimintaa.