Varautumisunionistrategia annettiin 26.3.2025. Se muodostaa yhdessä Euroopan puolustuksen tulevaisuuden valkoisen kirjan ja sisäisen turvallisuuden strategian kanssa kokonaisuuden, jolla presidentti Niinistön raportin keskeiset suositukset on tarkoitus toimeenpanna.

Jäsenvaltiot ovat ensisijaisia toimijoita varautumisessa, siviilivalmiudessa ja kriisivasteessa. EU:n tuki täydentää kansallisia toimia. EU:n toimet ovat olleet reaktiivisia – nyt edellytetään järjestelmällistä ja ennakoivaa varautumispolitiikkaa.

Neuvoston roolin vahvistaminen ja rakenteiden kehittäminen on jatkotyössä keskeistä.

Strategia koostuu seitsemästä osa-alueesta.

1. Ennakointi ja tilannekuva

EU kehittää komission, ulkosuhdehallinnon ja EU-virastojen yhteistyönä kokonaisvaltaisen uhka- ja riskiarvion vuoden 2026 loppuun mennessä. Keskeisinä toimijoina mainitaan myös jäsenmaiden siviili- ja sotilastiedustelupalveluiden tuottamien tietojen pohjalta laadittu yhdistetty uhka-arvio SIAC ja ERCC. Arvio esitellään neuvostossa ja Euroopan parlamentissa.

2. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot

Elintärkeillä toiminnoilla pyritään turvaamaan 1) demokraattisen päätöksenteon jatkuvuus, 2) sisämarkkinoiden toiminta ml. ihmisten, tavaroiden, pääomien ja palveluiden vapaa liikkuvuus 3) kestävän kehityksen periaatteiden toteutuminen ja 4) Euroopan strategisen autonomian toteutuminen.

Elintärkeät toiminnot rakentuvat voimassa olevien CER- ja NIS2-direktiivien soveltamisalan ja muutamien lisäysten varaan. Direktiiveissä tunnistetut soveltamisalat: 1) liikenne 2), energia, 3) pankit, 4) finanssimarkkinat, 5) terveys, 6) vesihuolto, 7) jätevesihuolto, 8) digitaalinen infrastruktuuri, 9) avaruus, 10) julkishallinto ja 11) elintarvikehuolto. Lisäksi strategia listaa elintärkeiksi toiminnoiksi: 12) puolustus, 13) maa- ja kalatalous, 14) ympäristö ja ilmasto, 15) majoitus ja sanitaatio, 16) sosiaaliturva, 17) kulttuuriperintö, 18) koulutus ja 19) hoivatyö.

3. Väestön varautuminen

Strategialla pyritään lisäämään riskitietoisuutta, omatoimista varautumista ja kriisinkestävyyttä. EU:lle esitetään 72 h -varautumissuositus: Komissio tuottaa ohjeistuksen ja kampanjat kansallisten viranomaisten tueksi. Lisäksi toteutetaan EU:n varautumispäivä, pyritään muokkaamaan opetussuunnitelmia ja lisäämään nuorten osallistumista esim. vapaaehtoistoimintaan sekä parantamaan osaavan henkilöstön saatavuutta.

4. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö

Yksityisen sektorin kriittinen merkitys EU:n varautumiselle tunnistetaan strategiassa. Strategia ehdottaa varautumisallianssin perustamista, joka yhdistää viranomaiset, yritykset, akateemisen maailman ja kansalaisyhteiskunnan. Tavoitteena on vahvistaa jatkuvuussuunnittelua, jakaa tietoa toimitusketjujen haavoittuvuuksista, yhdenmukaistaa ohjeistusta ja kehittää kriisiviestintää.

5. Siviili-sotilaallinen yhteistyö

Siviili-sotilasyhteistyö tunnistetaan kaksisuuntaiseksi toiminnaksi – siviilivarautuminen tukee sotilaallista valmiutta ja sotilaallinen valmius siviilivarautumista. Strategia ehdottaa kokonaisvaltaisen ’siviili-sotilasjärjestelyn’ luomista (2027), se selventäisi eri toimijoiden rooleja ja vastuita kriiseihin vastatessa. Toimenpiteitä ovat mm. harjoitustoiminnan kehittäminen ml. keskinäisen avunannon (SEU 42.7) ja yhteisvastuulausekkeen (SEUT 222) operationalisointi sekä kaksoiskäyttöelementtien aiempaa parempi hyödyntäminen (2025).

6. Kriisivasteen koordinaatio

Strategia edellyttää nykyistä parempaa koordinaatiota keskeisten kriisivasterakenteiden (IPCR, ARGUS, ERCC, EUH:n CRC) vahvistamisen kautta. Kokonaisuus linkitetään osaksi yhteisvastuulausekkeen (SEUT 222) operationalisointia. Toimenpiteitä ovat mm. keskitettyjen varmuusvarastojen ja yhteisten suorituskykyjen vahvistaminen ja teknisten edellytysten varmistaminen luottamukselliselle tiedonvaihdolle.

7. Ulkoiset kumppanuudet

Strategia korostaa ulkosuhteiden merkitystä nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Yhteistyötä erityisesti Naton kanssa painotetaan. EU-ehdokasmaiden kanssa tiivistyvä yhteistyö mainitaan erikseen.