Kurdit ovat jakautuneet kahteen poliittiseen leiriin. Ensimmäisen muodostavat Turkin kurdien johtajan Abdullah Öcalanin perustama PKK ja sen Syyriassa toimiva tytärpuolue, jotka ovat kurdien valtapuolueita näissä maissa. Toisen leirin muodostavat Irakin kurdien johtajan Masoud Barzanin perustama KDP ja sen Iranissa toimiva tytärpuolue, jotka ovat kurdien valtapuolueita näissä maissa. Kummankin leirin edustajia toimii kaikissa maissa.

Kurdien pyrkimykset saavuttaa ensimmäinen oma valtio olivat lähellä toteutumista, kun Pohjois-Irakin autonomisen kurdialueen KRG:n itsenäistymisestä päätettiin vuonna 2017. Sen aseellisilla joukoilla oli erittäin merkittävä rooli, kun Irakissa kukistettiin ISIS:iä Yhdysvaltojen johdolla. Tästä palkkioksi kurdit odottivat itsenäisyyttä. Itsenäisyys ei toteutunut, mutta KRG on hyvin autonominen ja Irakin rauhallisin alue.

Vastaavalla tavalla Syyrian kurdit pyrkivät saamaan itsenäisyyden ns. Länsi-Kurdistanille (Rojava) tukemalla Yhdysvaltoja sen kukistaessa ISIS:iä Syyriassa. Tässä hetkellä Rojavalla on jonkinasteinen autonomia Syyriassa. Vain Turkki ei sitä hyväksy, koska Syyrian kurdien valtapuolueella PYD:llä on yhteyksiä Turkin kurdeihin.

Turkissa ja Iranissa kurdien asema on huomattavasti heikompi kuin Irakissa ja Syyriassa. Kurdien itsenäisyystaistelu on näissä kummassakin maassa käytännössä tukahdutettu.

Turkissa ongelman taustalla on Turkin demografinen kehitys. Kurdiväestön syntyvyys on merkittävästi suurempi kuin turkkilaisten, ja muutamassa vuosikymmenessä kurdeista on tulossa Turkin enemmistökansallisuus.

Vuonna 1978 kurdit perustivat Abdullah Öcalanin johdolla Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) taistelemaan kurdien kielellisten, kulttuurillisten ja poliittisten oikeuksien puolesta. Vuosien aikana taisteluissa on kuollut yli 44 000 ihmistä, suurin kurdisiviilejä. Sekä EU että Yhdysvallat ovat luokitelleet PKK:n terroristiorganisaatioksi. Taistelussa oli tulitaukovaihe vuosina 2012–2015, jolloin odotettiin vuosikymmenten taistelut päättävää rauhansopimusta. Vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen Turkki ryhtyi panostamaan PKK:n vastaiseen taisteluun aiempaa enemmän. PKK:n toiminta on jatkunut Kaakkois-Turkissa, mutta taistelujen painopiste on Pohjois-Irakin puolella.

PKK-järjestö antoi 12. toukokuuta 2025 historiallisen julistuksen, jossa se ilmoitti lopettavansa toimintansa. Päätös oli vastaus järjestön vuodesta 1999 vangittuna olevan johtajan Abdullah Öcalanin helmikuussa 2025 esittämään vetoomukseen. Turkissa on käyty neuvotteluja kurdien integroimisesta poliittisiksi toimijoiksi maan sisällä sekä siitä, koskeeko sotilaallisen toiminnan lopettaminen myös Syyriassa ja Irakissa toimivia kurdien aseellisia joukkoja.

26. lokakuuta 2025 PKK:n korkein johto ilmoitti Irakin vuoristossa sijaitsevasta päämajastaan, että kaikki PKK:n taistelijat vetäytyvät Turkista. PKK ilmoitti myös odottavansa Turkin hallitukselta toimia kurdien aseman ja poliittisen integraation suhteen. Syyrian kurdijoukkojen johtaja Mazloum Abdi puolestaan ilmoitti, että aseriisunta ja toiminnan lakkauttaminen ei koske Syyrian kurdeja. Syyrian kurdien sotilasyksiköt eli SDF-joukot ovat jo aiemmin sitoutuneet integroitumaan Syyrian uuden hallinnon asevoimiin. SDF:n rooli taistelussa ISIS:iä vastaan on ollut merkittävä. Turkki, joka tukee Syyrian uutta presidenttiä (al-Sharaa), on vaatinut SDF:n aseistariisuntaa ja jatkanut ilmaiskujaan kurdialueita vastaan.