Kansallinen strategia

Turkin tavoitteena on kehittyä vähintään merkittäväksi alueelliseksi suurvallaksi, jolloin voisi toimia islamilaisen maailman puhemiehenä, etujen valvojana ja islamin edistäjänä. Turkki on monessa mielessä länsimaiden ja islamilaisen maailman yhtymäkohdassa.

Turkin vaikutusvallan kehittämisen painopiste on Afrikassa sekä islamilaisissa ja turkinkielisissä maissa Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa. Turkki pyrkii myös kehittämään painoarvoaan länsimaisissa yhteisöissä. Turkki on Naton tärkeä jäsen strategisesti merkittävällä alueella, ja sen asevoimat ovat Naton toiseksi suurimmat Yhdysvaltojen jälkeen.

Turkin strategian perustana on olla riippumaton muista maista, mikä edellyttää omavaraisuuden saavuttamista kaikilla mahdollisilla yhteiskunnan osa-alueilla alkaen elintarvikkeista ja lääkkeistä ja päätyen puolustusteollisuuteen.

Turkin EU-jäsenyysneuvottelut käytännössä jäädytettiin 2016 Turkin vallankaappausyrityksen jälkeen, koska Turkki ei ole keskeyttänyt silloin alkaneita poliittisia sortotoimia. Kritiikkiä ovat herättäneet myös Turkin operaatiot Pohjois-Syyriassa sekä etsintä- ja poraustoiminta Kreikan ja Kyproksen aluevesillä. Turkki on EU:lle tärkeä syksyn 2015 kaltaisen hallitsemattoman pakolaisvirran estämisessä. EU ja Turkki allekirjoittivat 2016 sopimuksen, joka rajoittaa merkittävästi laittomien siirtolaisten määrää EU:hun. EU puolestaan antoi Turkille noin 6 miljardia euroa pakolaisapua.

Yhdysvallat on ollut perinteisesti Turkin tärkeä liittolainen ja päinvastoin. Incirlikin tukikohdassa Turkissa sijaitsee Yhdysvaltojen taktisten ydinaseiden varasto. Suhteet alkoivat kuitenkin huonontua vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen. Lisälommoja suhteeseen ovat tuoneet Turkin hankkimat venäläiset S-400-ilmapuolustusjärjestelmät sekä Yhdysvaltojen tuki Kreikalle. Yhdysvallat on lisännyt sotilaallista yhteistoimintaa Kreikan kanssa ja myy Kreikalle F-35-monitoimihävittäjiä. kun taas Turkin F-35-hanke lopetettiin sanktiona S-400 kaupoista.  Vuonna 2024 Yhdysvallat ja Turkki sopivat 40 F-16 Viper -hävittäjän kaupasta sen jälkeen, kun Turkki oli ratifioinut myös Ruotsin Nato-jäsenyyden.

Venäjän ja Turkin suhteiden lämpeneminen alkoi samaan aikaan kuin Turkin länsisuhteiden viileneminen. Vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen Venäjä on osoittanut Turkille ymmärrystä sekä sisäisen toiminnan osalta että myös Pohjois-Syyrian sotilasoperaatioiden osalta. Venäjä ei ole puuttunut Turkin toimintaan Pohjois-Syyriassa. Turkki ja Venäjä ovat kuitenkin eri puolilla Libyan ja Vuoristo-Karabahin konflikteissa. Venäjä on Turkille tärkeä ennen kaikkea energian saannin kannalta. Turkin kautta kulkevien Venäjän maakaasuputkien lisäksi Turkki tilasi vuonna 2017 Venäjältä 4,5 TW:n ydinvoimalan, jonka on määrä olla toiminnassa vuonna 2026. Sen ensimmäinen reaktori otettiin käyttöön vuonna 2023.

Ukrainan sodan aikana Turkki on pyrkinyt toimimaan välittäjänä tulitaukoneuvotteluissa ja sotavankien vaihdossa. Venäjä on Turkin strategisten tavoitteiden kannalta tärkeä, mutta myös Ukraina on merkittävä maa Turkin puolustusteollisuuden omavaraisuuden kannalta. Ukraina pystyy tarjoamaa taitotietoa ohjus- ja moottoriteknologiassa. Ukraina on myös tärkeä asiakas turkkilaisten droonien myynnissä.

Turkilla ei ole mainittavia maakaasu- tai öljyresursseja alueellaan (pl. mahdolliset löydöt Välimerellä ja/tai Mustallamerellä), ja siksi Turkki tavoittelee Venäjältä, Kaukasiasta ja Lähi-idästä Eurooppaan johtavien maakaasuputkistojen kauttakulkumaan asemaa. Viimeisin virstanpylväs on Ukrainan ohittavan TurkStream-putken rakentaminen Venäjältä Mustanmeren kautta Turkin alueelle ja edelleen Eurooppaan.

Turkin kautta kulkevat maakaasuputkistot. Kuvalähde: Turkin energiaministeriö

Turkin ja Kreikan suhteet ovat äärimmäisen huonot tuhatvuotisten vihollisuuksien seurauksena. Niiden taustalla ovat mm. eri uskonnot ja taloudellisten etujen jyrkkä ristiriita. Kreikan hallussa olevat saaret rajoittavat merkittävästi Turkin talousvyöhykettä (Exclusive economic zone, EEZ). Turkki on kiistänyt Kreikan talousvyöhykkeen ulottumisen Kreetan itäpuoliselle alueelle pitäen sitä omana talousvyöhykkeenään. Turkki on tehnyt koeporauksia kiistanalaisella merialueella Kreikan, EU:n ja Yhdysvaltojen vastalauseista huolimatta. Talousvyöhykkeen lisäksi Turkkia huolettaa sen rannikolla olevien Kreikan saarien aseistaminen, ja Turkin johto vihjailee aika ajoin niiden miehittämisellä.

Turkin ja Kreikan talousvyöhykkeet (EEZ) ja kiistanalainen alue.

Turkin mukaan sen merkittävimmät turvallisuusuhat liittyvät Turkin kurdien taistelujärjestön PKK:n toimintaan – eikä vain Turkissa, vaan myös naapurimaissa. Ongelman taustalla on Turkin demografinen kehitys. Kurdiväestön syntyvyys on merkittävästi suurempi kuin turkkilaisten, ja muutamassa vuosikymmenessä kurdeista on arvioitu tulevan Turkin enemmistökansallisuus.

Vuonna 1978 kurdit perustivat Abdullah Öcalanin johdolla Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) taistelemaan kurdien kielellisten, kulttuurillisten ja poliittisten oikeuksien puolesta. Vuosien mittaan taisteluissa on kuollut yli 44 000 ihmistä, suurin osa kurdisiviilejä. EU ja Yhdysvallat ovat luokitelleet PKK:n terroristiorganisaatioksi. PKK:n toiminta on jatkunut pisimpään Kaakkois-Turkissa ja Pohjois-Irakissa. Toukokuussa 2025 PKK ilmoitti, että se luopuu aseellisesta taistelustaan ja koko sen organisaatio lakkautetaan. Kurdien ja Turkin valtion suhteissa on alkanut uusi aika, jossa kurdit hakevat paikkaansa poliittisina toimijoina. Presidentti Erdoğanille kurdien tuen varmistaminen seuraaviin vuoden 2028 presidentinvaaleihin on myös henkilökohtainen intressi. Lokakuussa 2025 PKK ilmoitti vetävänsä kaikki taistelijansa pois Turkista.

PKK:n lakkauttaminen vaikuttaa suoraan myös Syyriassa toimivaan kurdien YPG-järjestöön ja sen aseelliseen siipeen SDF-joukkoihin. Presidentti Assadin vallasta syökseminen muutti YPG:n ja SDF:n suhdetta Syyrian uuteen Ahmed al-Sharaan hallintoon. SDF:n sotilaskomentaja allekirjoitti maaliskuussa 2025 sopimuksen, jonka mukaan SDF lopettaa vastarinnan ja integroituu Syyrian uusiin asevoimiin vuoden 2025 loppuun mennessä.

Afrikka on Turkin vaikutusvallan kasvattamisen merkittävin suunta. Turkki pyrkii tarjoamaan Afrikan maille kolmannen vaihtoehdon Yhdysvaltojen ja Kiinan lisäksi. Tällä vuosituhannella Turkin suurlähetystöjen määrä Afrikassa on nelinkertaistunut 43:een. Turkin kauppa Afrikan maiden kanssa on kasvanut 12-kertaiseksi. Jo 30 Afrikan maalla on turvallisuuteen ja/tai puolustukseen liittyvä sopimus Turkin kanssa. Turkin aseteollisuuden tuotteille, erityisesti drooneille ja panssaroiduille ajoneuvoille on suurta kysyntää Afrikassa. Turkki käyttää mainoslauseenaan slogania ”Nato-standardin mukaista laatua Aasian hinnoilla”.

Turkin vaikutusvallan kasvu Afrikassa on ollut suurinta Etiopiassa, Libyassa ja Somaliassa. Etiopiasta alkaa Sininen Niili, jonka sadekaudet säätelevät Niilin tulvimista alajuoksulla. Libya on merkittävien energiavarantojensa lisäksi pakolaisten väylä EU:hun. Somalia on strategisen merireitin varrella.

Turkin vaikutusvallan kasvun merkittävimmät Afrikan maat

Turkin toiminnassa uskonto on merkittävämmässä roolissa kuin pääosassa länsimaita. Sisäpolitiikan lisäksi uskonto on hyvin tärkeä tekijä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Turkki on Islamin yhteistyöjärjestön (Organization of Islamic Cooperation, OIC) jäsen. Presidentti Erdoğanin valtakaudella Turkki on pyrkinyt aktiivisesti edistämään islamia erityisesti länsimaissa ja Afrikassa sekä kasvattamaan vaikutusvaltaansa islamilaisissa ja turkinkielisissä maissa.