Turkki tavoittelee mahdollisimman täydellistä puolustusteknistä riippumattomuutta – ensi sijassa länsimaista, mutta myös Kiinasta tai Venäjästä. Länsimaiden tilalle ei haluta rakentaa uutta riippuvuutta. Tämän hankkeen ensimmäisessä vaiheessa Turkki pyrkii hankkimaan tietotaidon järjestelmien ja/tai osajärjestelmien hankinnan mukana ja seuraavassa vaiheessa – saatujen kokemusten ja osaamisen myötä -kehittää oma järjestelmä ja aloittaa sen tuotanto. Lähtökohtana on saavuttaa vähintään 70 %:n omavaraisuus ja käyttää tarvittaessa esimerkiksi länsimaisia moottoreita.
Turkki on yllättänyt puolustusteollisuutensa nopeudella monet tarkkailijat. Se julkisti elokuussa 2025 kehitettävän oman kansallisen monikerroksisen ilmatorjuntaohjusjärjestelmän nimeltään Rautakupoli (Çelik Kubbe). Järjestelmän on tarkoitus tulla operatiiviseen käyttöön parin vuoden kuluessa. Turkin aiemmat yritykset kattavan ilmapuolustuksen hankkimisesta eivät olleet tuloksekkaita. Yhdysvallat ei aikanaan suostunut myymään Turkille Patriot-järjestelmää ja kun Turkki kääntyi Venäjän puoleen ja hankki S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, Yhdysvallat heitti sen ulos F-35 projektista. Tämänkin menetyksen Turkki on sittemmin korvannut kehittämällä oman kansallisen 5. sukupolven hävittäjäprojektin – TAI Kaanin. Turkissa on myös huomattu hyökkäyksellisten keskipitkän kantaman ballististen ohjusten tärkeys. Turkkilainen Roketsan yhtiö toi vuonna 2023 markkinoille Cenk-ohjuksen, jonka kantama on 1 000 kilometriä ja joka on varusteltu liikehtimiskykyisellä MARV-taistelukärjellä.
Maavoimien uusimman kaluston osalta esimerkkinä on Altay-taistelupanssarivaunu, joka perustuu eteläkorealaiseen K2 Black Panther -vaunuun. Merivoimien suorituskyvyn kehittämisessä esimerkkinä on kansallinen MILGEM-laivanrakennusprojekti, johon kuuluu sukellusveneentorjuntakorvetteja, monitoimifregatteja sekä ilmatorjuntahävittäjä. Alusten saaminen palveluskäyttöön alkoi jo 2010-luvulla ja jatkuu edelleen. Lisäksi on käynnistynyt MILDEN-hanke, jonka tavoitteena on tuottaa sukellusveneitä Turkin merivoimille. Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi Turkin puolustusteollisuus tuottaa laajalla kirjolla aseita ja varusteita kaikille puolustushaaroille.
Puolustusteollisen riippumattomuuden lisäksi Turkki tavoittelee vähintään alueellisen suurvallan sotilaallista iskukykyä. Tavanomaisen aseistuksen lisäksi Turkilla on omaa satelliitti- ja ohjustuotantoa. Satelliittituotantoon kuuluvat: 1) vuosia käytössä olleet Göktürk-1- ja kehitteillä olevat Göktürk-3-kuvaussatelliitit; 2) pari vuotta käytössä olleet Türksat-5A-viestisatelliitit, joilla mahdollistetaan lentävien droonien alueellinen käyttö; 3) vuonna 2024 ryhdytään laukaisemaan avaruuteen alueellisen BKZS-satelliittipaikannusjärjestelmän satelliitteja, ja järjestelmän on määrä olla käytössä 2030-luvun alkupuolella.
Turkilla on palveluskäytössä ja kehitteillä useampia ohjuksia. Vuodesta 2017 alkaen käytössä on ollut 280 kilometrin kantaman ballistisia Bora-1-ohjuksia, ja syksyllä 2022 Turkki teki onnistuneen testilaukauksen 560 kilometrin kantaman ballistisella Tayfun-ohjuksella. Tammikuussa 2023 presidentti Erdogan julisti, että seuraavaksi kehitettävien ballististen ohjusten kantama kasvatetaan 1 000 kilometriin. Ballististen ohjusten lisäksi Turkilla on palveluskäytössä 280 kilometrin kantaman ilmasta-maahan-SOM-risteilyohjuksia vuodesta 2017 alkaen. Puolustusteollisuus kehittää droonista laukaistavaa supersoonista TRG-230-IHA-ohjusta, jolla on 150 kilometrin kantama.
Turkin presidentti lausui syksyllä 2019, ettei hän voi hyväksyä sitä, että Turkilla ei ole omaa ydinasetta. Hänen mukaansa maailmassa ei ole yhtään kehittynyttä maata ilman ydinasetta. Lausunto herätti laajaa huomiota ottaen huomioon edellä kuvatut kehityshankkeet.
Turkin puolustusteollisuuden myyntivaltiksi ovat nousseet droonit vuonna 2021 käydyn Azerbaidžanin ja Armenian välisen sodan sekä vuonna 2022 alkaneen Ukrainan sodan ansiosta. Erityisesti ilmasta-maahan-aseistuksella varustettu Bayraktar-drooni on niittänyt mainetta.
Turkin puolustusteollisuuden viimeksi esittelemä ja myös todennäköinen tuleva menestystuote on Bayraktarin evoluutioversio, jonka nimi on Bayraktar Akıncı. Siinä on merkittävä elso- ja/tai SIGINT-varustus, ja se voidaan aseistaa supersoonisilla TRG-230 IHA -ohjuksilla.
Puolustusteollisuuden viennin tärkeimmät kohdemaat
Turkki lisää vaikutusvaltaansa Lähi-idän ja Afrikan maissa myös puolustusteollisuuden myynnin avulla. Asiakasmaiden joukkoon on tullut myös Ukraina sekä useita Afrikan maita lisää ennen kaikkea Bayraktar-droonien myynnin kautta.
