Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
Päivitetty joulukuussa 2025
ETYJ:n perustiedot:
- 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Helsingissä
- 1994 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Organization for Security and Co-operation in Europe)
- 57 jäsenmaata Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa
- päämaja Wienissä
ETYJ:n tehtävä:
- ”varhaisvaroituksen, konfliktineston ja kriisinhallinnan ensisijainen väline” omalla alueellaan
ETYJ-maat ja kumppanit. Kuvalähde: commons.wikimedia.org, By User: Sven, CC BY-SA 4.0
Lisää aiheesta
ETYJ:n syntyä (1994) edelsi Helsingissä 1975 järjestetty Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli ETYK ja sen päätösasiakirja. Asiakirjassa omaksuttiin laaja turvallisuuskäsitys, joka kattaa poliittissotilaallisen turvallisuuden, talous- ja ympäristökysymykset sekä demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvät kysymykset. Kaikki osallistujavaltiot lupasivat kunnioittaa toistensa rajoja ja suvereenisuutta sekä pidättyä väkivallasta ja sillä uhkaamisesta.
Etyj:n rakenteiden vahvuutena on ihmisoikeuksien, demokratian ja ympäristöasioiden merkityksen korostamisen mahdollisuus, jolla vahvistetaan laajaa turvallisuutta. Etyj:n kokonaisvaltainen turvallisuuskonsepti sekä laaja toiminta, kuten kenttämissiot ja vaalitarkkailu, ovat tärkeitä.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on todettu sekä Etyj;n sitoumusten että YK:n peruskirjan vastaiseksi.
Tuki Ukrainalle on keskeinen osa Etyj:n työtä. Lisäksi Etyj tekee yhteistyötä Keski-Aasian, Etelä-Kaukasian ja Länsi-Balkanin maiden sekä Moldovan kanssa
Suomen tavoitteena vuonna 2025 ollessaan puheenjohtajamaana vuonna 2025, on säilyttää Etyj:n toimintakyky ja tukea sen työtä turvallisuuden edistäjänä Euroopassa.
Etyj:n päätöksenteko edellyttää konsensusta, mikä on lamauttanut toimintaa.
Suomi on merkittävä Varsovassa sijaitsevan demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) rahoittaja. Toimisto lähettää asiantuntijoita kenttätehtäviin ja sihteeristöön Wienissä sekä vuosittain 25–40 tarkkailijaa vaalitarkkailumissioihin.
Lähteitä ja linkkejä

