Vuonna 2015 Iran ja johtavien suurvaltojen ryhmä (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia, Ranska ja Saksa) solmivat vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopimuksen, jossa Iran lupasi rajoittaa ydinvoimaan liittyvää toimintaansa ja sallia kansainvälisten tarkastajien käynnit ydinlaitoksissaan. Vastineeksi länsimaat ryhtyivät asteittain lieventämään Iranin sanktioita. Presidentti Trumpin hallinnon aikana Yhdysvallat irtautui ydinsopimuksesta. Presidentti Biden yritti saada Iran takaisin mukaan sopimukseen, mutta keskustelut ajautuivat umpikujaan 2022.

Iranin tilanne muuttui lisää Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Länsimaiden pakotteiden seurauksena Iranista on tullut Venäjän läheinen liittolainen, joka saa Venäjältä modernia aseistusta. Syksystä 2022 lähtien Iranista on alkanut kuulunut epävirallisia lausuntoja, että maa pystyisi tarvittaessa kehittämään ydinaseen jopa muutamassa viikossa.

Iranin ja Yhdysvaltojen välinen aseellinen konflikti voi liittyä myös Iranin ja Israelin vuodesta 2005 alkaen merkittävästi huonontuneisiin suhteisiin. Iran on käynyt ns. sijaissotaa Israelia vastaan Etelä-Libanonissa toimivan shiialaisen Hizbollah-organisaation kautta ainakin vuodesta 2006. Israelia pidetään yleisesti ydinasevaltiona, vaikka Israel ei virallisesti myönnä sitä. Iranin ydinase on Israelille ”punainen linja”, jonka ylittäminen saattaisi johtaa Israelin ja Iranin väliseen laajaan aseelliseen konfliktiin.

Iraniin kohdistuneet pitkäaikaiset pakotteet sekä jyrkän uskonnollinen pappisvalta ovat luoneet maaperää mahdolliselle vastavallankumoukselle. Hallituksen vastaiset mielenosoitukset ja niiden väkivaltaiset tukahduttamiset ovat lisääntyneet merkittävästi syyskuusta 2022 alkaen, samoin kuin henkilökohtaiset mielenilmaisut sosiaalisessa mediassa.

Gazan kahden vuoden konfliktin aikana nähtiin kolmeen otteeseen Iranin ja Israelin suora yhteenotto kaukovaikutteisin asejärjestelmin. Mailla ei ole yhteistä rajaa, ja niiden välimatka on noin 1 500 kilometriä. Iran ampui Israeliin keskikantaman ballistisia ohjuksia ja drooneja, mihin Israel vastasi ilmavoimien iskuilla. Niin kutsutun 12 päivän sodan aikana 13–24. kesäkuuta 2025 Israel pyrki tuhoamaan Iranin väitetyn ydinaseohjelman. Yhdysvallat liittyi pommitusoperaatioon Israelin puolelle toteuttamalla operaatio Midnight Hammerin. Sen strategiset B-2-pommikoneet iskivät 22. kesäkuuta Fordowin ja Natanzin uraanirikastamoihin sekä Isfahanin uraanimetallin tuotantolinjoihin. Iskuja perusteltiin sillä, että tiedustelutietojen mukaan Iranilla oli maanlaisissa tuotantolaitoksissaan 60-prosenttiseksi väkevöitettyä uraania, mistä se kykenisi parissa viikossa halutessaan saamaan ydinasekelpoista 90-prosenttiseksi väkevöitettyä uraania. Fordowin ja Natanzin maanalaisia tuotantolaitoksia vastaan pudotettiin 14 GBU-57-bunkkeripommia, ja Isfahaniin ammuttiin sukellusveneistä noin 30 Tomahawk-risteilyohjusta.

Jos Iranilla oli sotilaallinen ydinohjelma, sille aiheutettiin viivästymistä, mutta ongelma ei poistunut pysyvästi. Arvioiden mukaan Iran ehti ennen iskuja evakuoida turvaan 400 kg uraania, joka oli väkevöitetty 60 prosenttiin. Tuo määrä riittäisi 15–20 ydinkärkeen. Iranin ja Israelin välinen tulitauko tuli voimaan 24 kesäkuuta 2025. Kasvot säilyttävänä eleenä Iran ”kosti” näytösluonteisesti Yhdysvalloille laukaisemalla 14 ohjusta kohti Qatarissa sijaitsevaa al-Udeidan lentotukikohtaa. Iran oli varoittanut Yhdysvaltoja ja Qataria etukäteen. Tukikohdan Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tuhosi 13 ohjusta, ja yksi ohjus räjähti maassa aiheuttamatta tuhoja.

Iskut Irania vastaan saivat maan sulkeutumaan entistä tiiviimmin. Kun YK:n turvaneuvosto, Yhdysvallat ja EU palauttivat Iranin vastaiset pakotteet syyskuun 2025 lopussa, Iran ilmoitti lopettavansa kaiken yhteistoiminnan kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n kanssa.