Vuoden 1947 National Security Act -lain tarkoituksena oli uudelleenorganisoida Yhdysvaltojen sotilaalliset rakenteet sekä tiedustelutoiminta toisen maailmansodan jäljiltä ja alkaneen kylmän sodan vaatimuksia vastaaviksi. Uudistuksilla haluttiin varmistaa, että asevoimat pysyvät kaikissa oloissa poliittisen johdon, siis siviilijohdon käskyvallassa. Siksi asevoimien ylin johto sekä puolustushaarojen johto ml. puolustushaaraesikunnat liitettiin puolustusministeriön organisaatioon. Puolustusministerille määritettiin selkeä asema asevoimien johdon esimiehenä. Asevoimien ylimmällä johdolla eli puolustushaarakomentajien neuvostolla (Joint Chiefs of Staff, JCS) ei ole käskyvaltaa operatiivisiin joukkoihin, vaan ne saavat käskynsä presidentiltä puolustusministerin välityksellä. Puolustushaarakomentajien neuvoston tehtävänä on yhteensovittaa asevoimien toiminta, ja sen puheenjohtaja toimii presidentin ylimpänä sotilaallisena neuvonantajana.

Presidentillä on keskeinen rooli turvallisuuspolitiikan linjausten tekijänä ja toteutuksen johtajana. Presidenttiä avustaa välittömästi Kansallinen turvallisuusneuvosto (National Security Council), jonka puheenjohtajana hän toimii. Presidentin suoranaisina alaisina ovat turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeät ministeriöt, ennen kaikkea ulko- ja puolustusministeriöt. Presidentti on asevoimien ylipäällikkö, ja hänellä on itsenäiset valtuudet käyttää asevoimia sotatoimiin Yhdysvaltojen turvallisuusetujen sitä vaatiessa. Kuitenkin sodanjulistukseen ja varsinaiseen sodankäyntiin tarvitaan Kongressin valtuutus.

1947 perustetusta keskustiedustelupalvelusta (Central Intelligence Agency, CIA) tuli Yhdysvaltojen ensimmäinen siviilitiedustelupalvelu. Sen edeltäjä oli armeijan sodanaikainen salainen tiedustelupalvelu OSS. CIA:n tehtävä on ulkomaantiedustelu, eikä sillä ole toimivaltuuksia Yhdysvaltojen rajojen sisäpuolella. Vastavakoilu ja vastatiedustelu kuuluvat liittovaltion poliisille FBI:lle.

Tiedustelupalveluja on vuosien mittaan perustettu lisää, monille hallinnonaloille. Nykyisin tiedusteluorganisaatioita on kaikkiaan 17, ja ne muodostavat ns. Tiedusteluyhteisön (Intelligence Community). Niistä puolustusministeriön alaisia on kahdeksan, esim. jokaisella puolustushaaralla on omat tiedusteluorganisaationsa. Muut ovat ulkoministeriön, valtiovarainministeriön, oikeusministeriön, kotimaan turvallisuuden ministeriön ja energiaministeriön alaisuudessa paitsi Keskustiedustelupalvelu CIA, joka on kansallisen tiedustelujohtajan (Director of National Intelligence) alainen virasto. Edellä mainittujen tiedusteluorganisaatioiden alaisuudessa toimii runsaasti pienempiä tiedusteluelimiä. Lisäksi toiminnassa on mukana parituhatta yksityistä yritystä. Yhdysvaltojen tiedusteluorganisaatiot käyttävät toimintaansa varoja vuosittain yhteensä noin 80 miljardia dollaria. Tiedustelupalveluissa on yhteensä satojatuhansia työntekijöitä.

Tiedusteluyhteisön toimintojen koordinointi on osoittautunut vaikeaksi, eikä tieto useinkaan kulje horisontaalisesti tiedustelulaitosten välillä. Toiminnan koordinointi kuuluu kansallisen tiedustelujohtajan tehtäviin. CIA vastaa ulkomaantiedustelusta ja liittovaltion poliisi (FBI) vastatiedustelusta ja sisäisestä valvonnasta, mutta elektroniseen tiedusteluun ja valvontaan keskittyneen NSA:n rooli on kasvanut merkittävämmäksi, samoin satelliittitiedustelusta vastaavan NRO:n rooli. Kansainvälisen tilanteen ja tiedustelualan kokonaisuuden analyyseista ja ennusteiden laatimisesta vastaa ensi sijassa Kansallinen tiedusteluneuvosto (National Intelligence Council, NIC).

Vuonna 2001 New Yorkiin ja Washingtoniin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen säädettiin useita sisästä turvallisuutta koskevia lakeja ja muodostettiin laaja organisaatio ml. kotimaan turvallisuuden ministeriö (Department of Homeland Security) kotimaan turvallisuuden ylläpitoa varten.