Britannia räjäytti ensimmäisen ydinlatauksensa vuonna 1952 Australiassa, ja siitä tuli kolmas ydinasevaltio Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton jälkeen. Sukellusvenesijoitteinen ydinpelote on ollut operatiivisessa käytössä vuodesta 1969. Nykyiset neljä Vanguard-luokan alusta otettiin käyttöön vuonna 1994 ja varustettiin amerikkalaisilla Trident II -ydinkärkiohjuksilla, joiden kantama on 12 000 kilometriä. Aluksissa on ohjussiilot 16 ohjukselle, mutta ohjusten määrä on rajoitettu kahdeksaan alusta kohti. Jokainen ohjus voidaan varustaa kahdeksalla ydinkärjellä, mutta vuonna 2010 ydinkärkien määrä vähennettiin viiteen. Aluskohtainen ydinkärkimäärä on siten 40 ja neljän aluksen yhteenlaskettu kokonaismäärä 160 ydinkärkeä. Vuoden 2021 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa ydinkärkien lukumäärää päätettiin lisätä 260:een. Yksi alus on jatkuvasti partiossa, mutta ohjusten maalien koordinaatit (maalittaminen) jätettiin pois kylmän sodan jälkeen.
Parlamentti päätti vuonna 2016 seuraavan sukupolven ydinsukellusveneiden eli Dreadnought-luokan rakentamisesta. Alukset on suunniteltu otettaviksi operatiiviseen käyttöön 2030-luvun alussa, jolloin Vanguard-luokka poistetaan asteittain käytöstä.
Britannian ydinohjussukellusveneiden tukikohta on Faslanessa, Skotlannissa. Skotlannin parlamentin suurin puolue kansallispuolue (Scottish National Party) vastustaa ydinaseita ja on vaatinut tukikohdan siirtämistä pois Skotlannista. Vuonna 2014 Skotlannin itsenäisyyskansanäänestyksessä itsenäisyyden kannattajien vaatimuksena oli Faslanen tukikohdan sulkeminen. Äänestyksessä itsenäisyyden kannattajat hävisivät, mutta Faslanen tukikohta on jatkuvasti esillä Skotlannin sisäpolitiikassa.
