Israel
Israelin ja palestiinalaisten välisen vihanpidon voidaan katsoa alkaneen jo 1900-luvun alkupuolella. Taustalla on juutalaisten saapuminen Palestiinaan alueen ulkopuolelta sekä uskonnolliset kiistat. Jerusalemin itkumuuri on juutalaisten pyhin paikka, ja myös muslimien kolmanneksi pyhin moskeija sijaitsee Jerusalemissa.
Nykytilanteessa 21 % Israelin väestöstä on palestiinalaisia, Länsirannalla valtaa pitää Israelin kanssa yhteistyötä tekevä Palestiinalaishallinto ja Gazan kaistaleella hallitsee Israelia kohtaan vihamielinen Hamas, jota pidetään EU:ssa ja Yhdysvalloissa terroristiorganisaationa. Palestiinalaiset ovat organisoineet kaksi menestyksekästä kansanousua eli intifadaa vuosina 1985–2005. Tilannetta kiristää juutalaisten siirtokuntien jatkuva rakentaminen Länsirannalle ja tällä tavalla maan valtaaminen pikkuhiljaa palestiinalaisilta.
Kartassa Palestiinalaishallinnon alueet A ja B ovat joko täysin tai kokonaan palestiinalaishallinnon hallinnassa, mutta alue C on Israelin hallinnon ja turvallisorganisaatioiden vallassa. Kolmas intifada ei ole alkanut huolimatta vuonna 2015 alkaneista ”yksinäisten susien” terrorihyökkäyksistä. Israel on rakentanut massiivisia turvarakenteita, ja palestiinalaisilta puuttuu riittävän karismaattinen johtaja. Gazaa hallitseva Hamas aloitti sodan Israelia vastaan syksyllä 2023 yllättävillä terrorihyökkäyksillä. Sitä seurasi Israelin voimakas vastahyökkäys Gazan alueelle. Tilanteessa on arvioitu olevan merkittäviä eskalaatioriskejä.
Israelin sisäistä tilannetta kiristää ortodoksijuutalaisten asema. Ortodoksijuutalaisia on 13 % väestöstä, ja heidän määränsä kasvaa muita väestöryhmiä huomattavasti nopeammin. Vaikka ortodoksijuutalaiset välttävät opiskelua ja ovat muita juutalaisia selkeästi köyhempiä, tiiviinä yhteisönä heillä on kasvavaa vaikutusvaltaa politiikassa. Pitkään vallassa ollut pääministeri Benjamin Netanyahu on joutunut turvautumaan ortodoksijuutalaisten tukeen ja toteuttamaan yhä oikeistolaisempaa (uskonnollisempaa) politiikkaa. Tämä ei miellytä suurta osaa israelilaisia ja on johtanut laajoihin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin.
Lisää aiheesta
Kartassa Palestiinalaishallinnon alueet A ja B ovat joko täysin tai kokonaan palestiinalaishallinnon hallinnassa, mutta alue C on Israelin hallinnon ja turvallisorganisaatioiden vallassa. Kolmas intifada ei ole alkanut huolimatta vuonna 2015 alkaneista ”yksinäisten susien” terrorihyökkäyksistä. Israel on rakentanut massiivisia turvarakenteita, ja palestiinalaisilta puuttuu riittävän karismaattinen johtaja. Sen sijaan Gazaa hallitsevan Hamasin tai muiden siellä olevien aseellisten organisaatioiden aloittamaa sotaa pidetään mahdollisena, varsinkin Iranin tukemana.
Israelin sisäistä tilannetta kiristää ortodoksijuutalaisten asema. Ortodoksijuutalaisia on 13 % väestöstä, ja heidän määränsä kasvaa muita väestöryhmiä huomattavasti nopeammin. Vaikka ortodoksijuutalaiset välttävät opiskelua ja ovat muita juutalaisia selkeästi köyhempiä, tiiviinä yhteisönä heillä on kasvavaa vaikutusvaltaa politiikassa. Pitkään vallassa ollut pääministeri Benjamin Netanyahu on joutunut turvautumaan ortodoksijuutalaisten tukeen ja toteuttamaan yhä oikeistolaisempaa (uskonnollisempaa) politiikkaa. Tämä ei miellytä suurta osaa israelilaisia ja on johtanut laajoihin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin.