Värikäs historia

Turkki on Ottomaanien valtakunnan perillinen, joka osallistui ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltojen (Saksan) puolella. Sévresissä sodan jälkeen vuonna 1918 solmitun rauhansopimuksen mukaan Ottomaanien valtakunta olisi supistunut pieneksi Mustanmeren rannikkovaltioksi. Tämän estämiseksi Mustafa Kemal Paššan johdolla käytiin vuosina 1919–1922 voittaneita ympärysvaltoja vastaan ns. Turkin pelastussota, joka käytännössä oli Turkin ja Kreikan välinen sota. Sen päätteeksi allekirjoitettiin Lausannen rauhansopimus vuonna 1923 ja pian sen jälkeen perustettiin nykymuotoinen Turkki.

Rauhan solmimisen jälkeen sekä Turkissa että Kreikassa tapahtui väestönvaihto. Noin 1,2 miljoonaa kreikkalaista (kristittyjä) joutui siirtymään Turkista Kreikkaan ja noin 400 000 turkkilaista (muslimeja) Kreikasta Turkkiin. Pääosa pakkosiirretyistä uskoi jonakin päivänä palaavansa synnyinsijoilleen. Tilannetta voi hyvin verrata esimerkiksi palestiinalaisten tavoitteisiin.

Toinen Turkin historiasta juontuva ja edelleen vaikuttava asia on Ottomaanien valtakunnan vuosina 1913–1917 tekemät epäluotettavaksi nähtyjen kristittyjen armenialaisen sekä assyrialaisen kansanosien väestönsiirrot. Näissä kuoli vähintään 300 000 ihmistä ja suurimmat arviot kuolleista ovat jopa 1,5 miljoonaa. Turkki ei hyväksy toiminnan kutsumista kansanmurhaksi. Vuonna 2021 presidentti Bidenin astuttua valtaan Yhdysvallat kuitenkin tunnusti armenialaisten kansanmurhan Turkin protesteista huolimatta.

Mustafa Kemalista tuli Turkin ensimmäinen presidentti vuonna 1923, ja hän sai kunnianimen Atatürk (turkkilaisten isä). Hänen tavoitteenaan oli luoda Turkista eurooppalainen, sekulaari valtio, jossa uskonto on ihmisen henkilökohtainen asia. Kuolemansa jälkeen Atatürkistä tuli henkilöpalvonnan kohde. Ilmiötä voi lähinnä verrata Leninin palvontaan Neuvostoliiton aikana.

Turkissa on ollut vuosien saatossa neljä ns. sotilasvallankaappausta vuosina 1960, 1971, 1980 ja 1997. Ne eivät kuitenkaan olleet varsinaisia vallankaappauksia, vaan kyseessä on ollut maan palauttaminen oikealle kurssille. Vuoteen 2014 saakka Turkin asevoimien lakisääteisiin tehtäviin kuului vaalia Atatürkin määrittämää sekulaaria, länsimaista Turkkia ja ”sotilasvallankaappauksilla” asevoimat toteuttivat tätä tehtäväänsä. Presidentti Erdoganin poisti tämän tehtävän asevoimilta aloittaessaan presidenttinä vuonna 2014.

Turkki liittyi Natoon vuonna 1952 ja on ollut Euroopan Unionin ehdokasjäsen vuodesta 1999 alkaen. Neuvottelut jäsenyydestä alkoivat vuonna 2005, mutta eivät ole edenneet suotuisasti.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on voimakkaasti ajanut maan palauttamista puhdasoppisen islamin noudattajaksi ts. perua Atatürkin sekularismin. Konkreettisena merkkinä tästä on moskeijoiden määrän merkittävä kasvaminen sekä suurimman moskeijan (Büyük Çamlıca Camii) rakennuttaminen näkyvälle paikalle Istanbuliin. Rakennuksia merkittävämpää tavoitteen kannalta on ollut poliisin, koulujärjestelmän ja asevoimien ottaminen puhdasoppisten sunnimuslimien haltuun. Ratkaiseva tapahtuma oli kesällä 2016 tapahtunut vallankaappausyritys, jonka kukistamisen jälkeen myös asevoimia ryhdyttiin islamilaistamaan. Presidentti Erdoganin ensimmäisen kauden aluksi muutettiin asevoimien ylimmän johdon nimitysprosessi, ja nykyisin presidentti päättää ylennyksistä.