Puola on Itäisen Keski-Euroopan suurin maa, jolla on seitsemän rajanaapuria, Venäjä (Kaliningrad), Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Slovakia, Tšekki ja Saksa. Toisen maailmansodan seurauksena Puolaa ”siirrettiin” länteen päin: Puola menetti itäosansa Neuvostoliitolle jo sodan alkuvaiheessa, ja sodan jälkeen sille annettiin ikään kuin hyvityksenä Saksan itäosat Oder-Neisse-jokilinjaa myöten. Puola menetti sodassa myös lähes kolmasosan väestöstään ja ison osan taloudellisista voimavaroistaan.

Puola vapautui Neuvostoliiton etupiiristä muun Itä-Euroopan mukana 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Puola pääsi Naton jäseneksi yhdessä Tšekin ja Unkarin kanssa sotilasliiton ensimmäisessä kylmän sodan jälkeisessä laajentumisessa vuonna 1999.

Puola liittyi EU:hun vuonna 2004. Se sitoutui liittymään myöhemmässä vaiheessa myös rahaliittoon ja euroryhmään, mikä ei ole toistaiseksi edennyt. Schengen-alueeseen liittyminen vuonna 2007 lähensi Puolaa läntisen Euroopan kanssa, mutta sisäpoliittisen kehityksensä seurauksena Puola on joutunut useimpien muiden EU-maiden kasvavan arvostelun kohteeksi niiden katsoessa Puolan demokratian vaarantuneen. Jos Puolan hallituksen kokoonpano ja politiikan suunta muuttuu vaalien seurauksena, maan EU-suhde voi jälleen kohentua.

Puola on hyötynyt taloudellisesti EU-jäsenyydestä. Maa oli suurin EU-rahoitusta saava jäsenmaa unionin edellisellä budjettikaudella 2014–2020. Kaudella 2021–2027 sen nettosaanto EU-budjetista on yli 75 miljardia euroa. Puolan talouskasvu onkin ollut voimakasta EU-jäsenyyden aikana, ja esimerkiksi bruttokansantuotteen vuotuinen kasvu oli keskimäärin yli kolme prosenttia aikavälillä 2010–2020.

Puola on tärkeä liikenteen solmukohta EU-alueella keskeisen sijaintinsa vuoksi. Rautatieverkosto on Puolassa kattava ja yhteispituudeltaan EU-alueen kolmanneksi laajin Saksan ja Ranskan jälkeen. Aiemmin huonokuntoista moottori- ja maantieverkosta sekä muuta liikenneinfrastruktuuria on kehitetty, mitä myös EU on rahoittanut.

Puolan viennistä 80 % suuntautuu EU-maihin. Tärkeimmät vientimaat ovat olleet Saksa, Britannia ja Tšekki. Merkittävimpiä vientituotteita ovat koneet, kulkuvälineet ja elintarvikkeet. Tärkeimpiä tuontimaita ovat olleet Saksa, Kiina ja Hollanti. Venäjä oli aiemmin tärkeiden tuontimaiden joukossa Puolan ostaessa sieltä ennen kaikkea fossiilisia polttoaineita. Tuonnin volyymia Puola pyrki supistamaan jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Vuonna 2015 Puolaan valmistui LNG-terminaali, jonka kapasiteettia ollaan kasvattamassa. Energiatuotannossa Puolasta kaivettavalla kivihiilellä on edelleen huomattava merkitys.

Puola on saanut paljon ulkomaisia investointeja. Maan etuina ovat olleet hyvä sijainti, suuri väestö, EU-jäsenyys, taloudellinen vakaus, halpa työvoima ja yritysystävällinen verotusjärjestelmä. Myös Puolan työttömyysaste on ollut matala (3,4 % 2021) ja valtion velkaantumisen taso kohtuullinen (53,8 % 2021). Investoinnit Puolaan ovat olleet kuitenkin laskusuunnassa. Keskeiseksi syyksi on arvioitu hallituksen tavoite kasvattaa kotimaista omistusastetta merkittävillä teollisuusaloilla sekä pankkisektorilla. Lisäksi Puola on lainsäädännöllä pyrkinyt rajoittamaan ulkomaista omistusta joillakin strategisiksi katsomillaan aloilla, mikä on herättänyt myös arvostelua.