Sotilasliiton kollektiivisessa puolustuksessa Puolan asema on keskeinen, koska sen rajanaapureina ovat Venäjälle kuuluva Kaliningradin alue ja Valko-Venäjä. Puolan kautta kulkee ainoa suora maayhteys lännestä Baltian maihin, mikä vaikuttaa Naton sotilaallisiin valmisteluihin Baltian puolustamiseksi. Puola on pyrkinyt kokoamaan itäisen Euroopan Nato-maita erilaisiin yhteistyöfoorumeihin ja siten vahvistamaan itäeurooppalaisten liittolaismaiden vaikutusta sotilasliiton sisällä. Puola tuki myös voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyttä katsoessaan sen vahvistavan Naton itäistä sivustaa.

Viimeisin ulkopoliittinen strategia-asiakirja (Polish Foreign Policy Strategy 2017–2021) luettelee maan keskeiset turvallisuuspoliittiset tavoitteet:

• Naton uskottavuuden vahvistaminen, EU:n potentiaalin lisääminen ja läheisten suhteiden ylläpitäminen Yhdysvaltojen kanssa,
• läheisempi yhteistyö Romanian, Visegrad-ryhmän (Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari), Baltian maiden ja Pohjoismaiden kanssa sekä proaktiivinen idänpolitiikka,
• Puolan puolustuskyvyn merkittävä vahvistaminen.

Kansallisessa turvallisuusstrategiassa (2020) Puolan vakavimpana uhkana nähtiin Venäjän ”uusimperialistinen politiikka”. Siitä todisteina mainittiin Venäjän hyökkäys Georgiaan, Krimin laiton liittäminen sekä Venäjän asevoimien toiminta Itä-Ukrainassa. Turvallisuusstrategiassa Venäjää syytettiin hyökkäyksellisten sotilaallisten kykyjen rakentamisesta Itämeren alueella ja Kaliningradissa sekä hybridioperaatioista kuten kyberhyökkäyksistä ja disinformaation levittämisestä länsimaiden sisäisen vakauden horjuttamiseksi.

Myös Puolan viimeisimmässä vuoteen 2032 tähtäävässä puolustuskonseptiossa (2017) maan suurimmaksi uhaksi on määritetty Venäjä. Naton koilliseen sivustaan Baltiassa kohdistuvan uhkan katsotaan vaikuttavan myös Puolaan. Suurina uhkatekijöinä nähdään lisäksi Ukrainan ja Valko-Venäjän epävakaus sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kriisit ja levottomuudet. Merkittäväksi uhkaksi linjattiin myös länsimaihin kohdistuva uskontopohjainen terrorismi.

Ukrainan sodan osalta Puola on tuominnut voimakkaasti Venäjän hyökkäyksen. Puola on korostanut sekä Naton että EU:n jäsenenä jo pitkään Venäjän aiheuttamaa sotilaallista uhkaa Euroopalle. Samalla Puolan ja Venäjän väliset poliittiset suhteet ovat olleet huonot. Taustalla vaikuttaa Puolan pitkä historia niin Venäjän keisarikunnan alaisuudessa kuin osana Neuvostoliiton valtapiiriä kylmän sodan aikana. Puolalle Ukraina ja myös Valko-Venäjä ovat olleet ”puskuri” itään, ja Puolan tavoitteena on ollut molempien maiden mahdollisimman riippumaton asema Venäjästä.

Puola on toimittanut Ukrainan asevoimille runsaasti puolustusvälinemateriaalia, muun muassa taistelupanssarivaunuja, tykistöä ja hävittäjiä. Puolan kautta on viety Ukrainaan lisäksi muiden maiden antamaa ase- ja muuta materiaalitukea, sillä Puolalla ja Ukrainalla on yli 500 kilometriä pitkä yhteinen maaraja. Puolaan on myös rekisteröity yli miljoonaa ukrainalaispakolaista sodan aikana.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Puola vaati uusien pysyvien Naton tukikohtien rakentamista sotilasliiton itäiselle sivustalle. Puolassa on jo aiemmin ollut joko pysyvästi tai rotaatioperiaatteella niin yhdysvaltalaisia kuin muiden Nato-liittolaisten joukkoja. EU:n puitteissa Puola on esittänyt arvostelua riittämättömistä Venäjä-sanktioista.