Tanska linjasi vuoden 2023 ulko- ja turvallisuuspoliittisessa strategiassaan haasteita ja niihin vastaamista epävakaassa ja vaikeasti ennustettavassa globaalissa toimintaympäristössä. Strategian mukaan turvallisuusuhat eivät ole pelkästään sotilaallisia, vaan sisältävät myös hybridi-, teknologia-, kyber-, ilmasto- ja maahanmuuttoulottuvuuden. Kaikkia näitä yhdistää uudenlainen globaali kilpailutilanne. Strategia on laadittu joustavaksi niin, että se asettaa laajan kehyksen ja tavoitteet, joita voidaan säätää kulloisenkin tilanteen mukaan.

Strategia linjaa, miten Tanska kykenee yleisellä tasolla vastaaman Euroopan heikkenevän turvallisuustilanteen asettamiin haasteisin. Keskiössä on tiiviimpi yhteistyö Naton ja EU:n kuten samoin kuin muiden kansainvälisten kumppanuusjärjestelyiden kanssa. Esimerkkinä tästä on EU:n puolustusulottuvuuden nostaminen Naton rinnalle. Tanska liittyi vuonna 2022 EU:n puolustusulottuvuuteen mukaan lukien EU:n pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön (PESCO). Yhteistyövarainen turvallisuus nähdään tärkeänä kuten myös yhteistyö uusilla teknologia-alueilla. Tavoitteena on Tanskan kehittäminen voimakkaammaksi ja kriisinsietoisemmaksi valmistautumalla hybridiuhkiin, suojaamalla kriittistä infrastruktuuria, varmistamalla toimitusketjut sekä kehittämällä omia voimavaroja.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on tiivistänyt Pohjoismaiden yhteistoimintaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tanska näkee Itämeren alueen turvallisuuden merkityksen kasvun myös omaan kansalliseen turvallisuuteensa liittyen. Tanska pitää Natoa edelleen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa keskeisimpänä kumppanina.

Grönlannin turvallisuuspoliittinen asema

Grönlanti oli Tanskan siirtomaan asemassa vuoteen 1953, jolloin siitä tuli Tanskan lääni. Se sai laajan itsehallinnon (hjemmestyret) vuonna 1979, mutta oikeus- ja koululaitos sekä järjestyksen ylläpitäminen jäivät emämaan viranomaisille. Uusi itsehallintomalli tuli voimaan vuonna 2009. Grönlanti sai laajemman toimivallan oikeuslaitokseen, poliisitoimeen, rajavalvontaan, koululaitokseen ja luonnonvaroihin. Tanskan hallitus vastaa jatkossakin ulkopolitiikasta ja puolustuksesta myös Grönlannin osalta.

Tanskan ja Yhdysvaltojen sopimuksen (1951) perusteella Yhdysvallat sai perustaa Thuleen, Luoteis-Grönlantiin ilmavoimien tukikohdan, jolla oli etenkin kylmän sodan aikana suuri sotilaallinen merkitys. Nykyisin Thulen voimakas ennakkovaroitustutka on osa Yhdysvaltojen globaalia ohjuspuolustusjärjestelmää. Tukikohta palvelee myös Tanskan merivoimien valvontatoimintaa ja tukeutumista Länsi-Grönlannissa.

Vuonna 2012 Tanska perusti Arktisen esikunnan yhdistämällä Grönlannin ja Färsaarten sotilaalliset johtoportaat. Esikunta sijaitsee Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa. Tanskassa päästiin vuonna 2021 poliittiseen yhteisymmärrykseen niin sanotusta arktisesta paketista. Sopimuksella lisätään Tanskan puolustuspanostuksia Grönlannin ja Färsaarten alueille.

Suurvaltojen kiinnostus on kasvanut ilmastomuutoksen myötä avautuviin arktisen alueen merireitteihin ja luonnonvaroihin, ja myös Nato on aktivoitunut arktisella alueella. Britannian Northwoodissa oleva Naton merivoimajohtoporras MARCOM (Maritime Command) teki vuonna 2020 yhteistyösopimuksen Tanskan Arktisen esikunnan kanssa. Yhteistyö sisältää merivalvonnan ja pelastustoiminnan koordinoimisen.

Tanskan sotilastiedustelu on vuosiraporteissaan tuonut toistuvasti esille, että Venäjän sotilaallisen voiman kasvu pohjoisilla alueilla lisää jännitteitä. Venäjä toteuttaa kansallisia päämääriään arktisella alueella, mikä Tanskan näkökulmasta haittaa kansainvälistä yhteistyötä. Tanskalla ja Venäjällä on pohjoisnapa-alueella ratkaisematon merenalainen aluekiista, joka koskee mannerjalustan laajuutta Grönlannin ja Venäjän aluevesien välisellä merenpohja-alueella.