Tanskan ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikan perustekijöitä

  • Naton perustajajäsen ja EU:n jäsen
  • Yhdysvaltojen tukikohtia Thulessa, Grönlannissa
  • lähtökohtana maailman merkittävä muuttuminen 2020-luvulla
  • tärkeimmät kauppakumppanit Saksa ja Ruotsi
  • turvallisuuspolitiikan tavoitteita:
    • Konfliktien ja sotien ehkäiseminen
    • Tanskan itsenäisyyden säilyttäminen ja maan koskemattomuuden turvaaminen
    • Grönlannin ja Färsaarten suvereenisuuden puolustaminen
  • valtiopäivien päätöksellä perustettu 950 miljoonan euron rahasto Ukrainan tukemiseksi

Tanska vetäytyi vuonna 1993 EU:n sotilaallisesta päätöksenteosta, sotilaallisesta suunnittelusta ja EU:n sotilasoperaatioista. Kun kansainvälinen tilanne kiristyi Ukrainan sodan vuoksi vuonna 2022, Tanskassa järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö kannatti maan liittymistä EU:n yhteiseen puolustuspolitiikkaan. Tanskan sotilaallinen yhteistyö tapahtuu kuitenkin edelleenkin pääasiallisesti Naton kautta.

Grönlannin turvallisuuspoliittinen asema

Grönlanti oli Tanskan siirtomaan asemassa vuoteen 1953, jolloin siitä tuli Tanskan lääni. Se sai laajan itsehallinnon (hjemmestyret) vuonna 1979, mutta oikeus- ja koululaitos sekä järjestyksen ylläpitäminen jäivät emämaan viranomaisille. Uusi itsehallintomalli tuli voimaan vuonna 2009. Grönlanti sai laajemman toimivallan oikeuslaitokseen, poliisitoimeen, rajavalvontaan, koululaitokseen ja luonnonvaroihin. Tanskan hallitus vastaa jatkossakin ulkopolitiikasta ja puolustuksesta myös Grönlannin osalta.

Tanskan ja Yhdysvaltojen vuonna 1951 solmiman sopimuksen perusteella Yhdysvallat sai perustaa Thuleen, Luoteis-Grönlantiin ilmavoimien tukikohdan, jolla oli etenkin kylmän sodan aikana suuri sotilaallinen merkitys. Nykyisin Thulen voimakas ennakkovaroitustutka on osa Yhdysvaltojen globaalia ohjuspuolustusjärjestelmää. Tukikohta palvelee myös Tanskan merivoimien valvontatoimintaa ja tukeutumista Länsi-Grönlannissa.

Tanskan puolustusvoimien entinen Grönlannin-johtoporras (Grønlands Kommando) kuului Naton Atlantin-voimaryhmän (Allied Command Atlantic, ACLANT) alaisuuteen tämän lakkauttamiseen (2003) saakka. Vuonna 2012 Tanska perusti uuden Arktisen esikunnan yhdistämällä Grönlannin ja Färsaarten johtoportaat. Esikunta sijaitsee Nuukissa, Grönlannin eteläosassa.

Thetis-luokan fregatti Triton Grönlannin vesillä. Kuvalähde: forsvaret.dk

Suurvaltojen kiinnostus on kasvanut ilmastomuutoksen myötä avautuviin arktisen alueen merireitteihin ja luonnonvaroihin, ja myös Nato on aktivoitunut arktisella alueella. Northwoodissa Britanniassa oleva Naton merivoimajohtoporras MARCOM (Maritime Command) solmi lokakuussa 2020 yhteistyösopimuksen Tanskan Arktisen johtoportaan kanssa. Yhteistyö sisältää merivalvonnan ja pelastustoiminnan koordinoimisen.

Tanskan sotilastiedustelu on vuosiraporteissaan tuonut toistuvasti esille, että Venäjän sotilaallisen voiman kasvu pohjoisilla alueilla lisää jännitteitä. Venäjä toteuttaa kansallisia päämääriään arktisella alueella, mikä Tanskan näkökulmasta haittaa kansainvälistä yhteistyötä. Tanskalla ja Venäjällä on pohjoisnapa-alueella ratkaisematon kiista, joka koskee merenalaisen mannerjalustan laajuutta Grönlannin ja Venäjän aluevesien välisellä merenpohja-alueella.

Tanskan puolustusmateriaalituki Ukrainalle

  • 19 kpl 155 mm:n Caesar-pyörähaupitseja
  • Harpoon-meritorjuntaohjuksia
  • 2 700 kpl kertasinkoja
  • tykistön ampumatarvikkeita (122 mm, 155 mm)

Jäämeren rantavaltioiden aluevaatimukset pohjoisella napa-alueella. Kuvalähde: economist.com

Jäämeren rantavaltioiden aluevaatimukset pohjoisella napa-alueella. Kuvalähde: economist.com