Kansallinen strategia

Turkin tavoitteena on kehittyä vähintään merkittäväksi alueelliseksi suurvallaksi, jossa roolissa se voisi toimia islamilaisen maailman puhemiehenä, etujen valvojana ja islamin edistäjänä. Turkki on monessa mielessä länsimaiden ja islamilaisen maailman yhtymäkohdassa ja ainoa merkittävä islamilainen maa, jolla on tähän edellytyksiä.

Turkin vaikutusvallan kehittämisen painopiste on Afrikassa sekä islamilaisissa ja turkinkielisissä maissa Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa.  Turkki pyrkii myös kehittämään painoarvoaan länsimaisissa yhteisöissä. Turkki on Naton merkittävä jäsen strategisesti merkittävällä alueella sekä tavoittelee EU:n jäsenyyttä.

Turkin strategian perustana on olla riippumaton muista maista, mikä edellyttää omavaraisuuden saavuttamista kaikilla mahdollisilla yhteiskunnan osa-alueilla alkaen elintarvikkeista ja lääkkeistä ja päätyen puolustusteollisuuteen.

Turkin EU-jäsenyysneuvottelut käytännössä jäädytettiin kesällä 2016 Turkissa tapahtuneen vallankaappausyrityksen jälkeen, koska Turkki ei ole keskeyttänyt silloin alkaneita poliittisia sortotoimia. Kritiikkiä ovat herättäneet myös Turkin operaatiot Pohjois-Syyriassa sekä etsintä- ja poraustoiminta Kreikan aluevesillä. Turkki kuitenkin edelleen pyrkii EU:n jäseneksi. Se on EU:lle tärkeä syksyn 2015 kaltaisen hallitsemattoman pakolaisvirran estämiseksi. EU ja Turkki allekirjoittivat maaliskuussa 2016 sopimuksen, joka rajoittaa merkittävästi laittomien siirtolaisten määrää EU:hun. EU puolestaan antoi Turkille noin 6 miljardia euroa pakolaisapua.

Yhdysvallat on ollut perinteisesti Turkin tärkeä liittolainen ja päinvastoin, mistä kertoo esimerkiksi Turkissa, Incirlikin tukikohdassa sijaitseva Yhdysvaltojen taktisten ydinaseiden varasto. Suhteet alkoivat kuitenkin huonontua vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen. Lisälommoja Yhdysvaltojen ja Turkin suhteeseen ovat tuoneet Turkin hankkimat venäläiset S-400-ilmapuolustusjärjestelmät sekä Yhdysvaltojen tuki Kreikalle. Yhdysvallat on lisännyt sotilaallista yhteistoimintaa Kreikan kanssa ja myy Kreikalle F-35-monitoimihävittäjiä, kun taas Turkin F-35-hanke lopetettiin ja F-16 Viper -hanke on jäädytetty, kunnes Turkki on ratifioinut myös Ruotsin Nato-jäsenyyden.

Venäjän ja Turkin suhteiden lämpeneminen alkoi samaan aikaan kuin Turkin länsisuhteiden viileneminen. Vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen Venäjä on osoittanut Turkille ymmärrystä sekä sisäisen toiminnan osalta että myös Pohjois-Syyrian sotilasoperaatioiden osalta. Venäjä ei ole puuttunut Turkin toimintaan Pohjois-Syyriassa. Turkki ja Venäjä ovat kuitenkin eri puolilla Libyan ja Vuoristo-Karabahin konflikteissa. Venäjä on Turkille tärkeä ennen kaikkea energian saannin kannalta. Turkin kautta kulkevien Venäjän maakaasuputkien lisäksi Turkki tilasi vuonna 2017 Venäjältä 4,5 TW:n ydinvoimalan, jonka on määrä olla toiminnassa vuonna 2026. Sen ensimmäinen reaktori otettiin käyttöön vuonna 2023.

Ukrainan sodan aikana Turkki on pyrkinyt säilyttämään neutraalin – ja jossain määrin ulkopuolisen valtion – aseman. Venäjä on Turkin strategisten tavoitteiden kannalta tärkeä, mutta myös Ukraina on merkittävä maa Turkin puolustusteollisuuden omavaraisuuden kannalta. Ukraina pystyy tarjoamaa tietotaitoa ohjus- ja moottoriteknologiassa. Lisäksi Ukraina on tärkeä asiakas turkkilaisten droonien myynnissä.

Turkilla ei ole mainittavia maakaasu- tai öljyresursseja alueellaan (pl. mahdolliset löydöt Välimerellä ja/tai Mustallamerellä), ja siksi Turkki tavoittelee Venäjältä, Kaukasiasta ja Lähi-idästä Eurooppaan johtavien maakaasuputkistojen kauttakulkumaan asemaa. Viimeisin virstanpylväs on Ukrainan kautta kulkevat putkistot ohittavan TurkStream-putken rakentaminen Mustanmeren kautta Venäjältä Turkin alueelle ja edelleen Eurooppaan.

Turkin kautta kulkevat maakaasuputkistot. Kuvalähde: Turkin energiaministeriö

Turkin ja Kreikan suhteet ovat äärimmäisen huonot tuhatvuotisten vihollisuuksien seurauksena. Niiden taustalla ovat eri uskonnot, Konstantinopolin valtaus sekä ennen kaikkea Turkin pelastussodan lopputulos, mikä on johtanut taloudellisten etujen jyrkkään ristiriitaan. Kreikan hallussa olevat saaret rajoittavat merkittävästi Turkin talousvyöhykettä (Exclusive economic zone, EEZ). Turkki on kiistänyt Kreikan talousvyöhykkeen ulottumisen Kreetan itäpuoliselle alueelle pitäen sitä omana talousvyöhykkeenään. Turkki on tehnyt koeporauksia kiistanalaisella merialueella Kreikan, EU:n ja Yhdysvaltojen vastalauseista huolimatta. Talousvyöhykkeen lisäksi Turkkia huolettaa sen rannikolla olevien Kreikan saarien aseistaminen, ja Turkin johto vihjailee aika ajoin niiden miehittämisellä.

Turkin ja Kreikan talousvyöhykkeet (EEZ) ja kiistanalainen alue.

Turkin näkemyksen mukaan sen merkittävimmät turvallisuusuhat liittyvät Turkin kurdien taistelujärjestön PKK:n toimintaan – ei pelkästään Turkissa, vaan myös sen naapurimaissa. Ongelman taustalla on Turkin demografinen kehitys. Kurdiväestön syntyvyys on merkittävästi suurempi kuin turkkilaisten, ja muutamassa vuosikymmenessä kurdeista on tulossa Turkin enemmistökansallisuus.

Vuonna 1978 kurdit perustivat Abdullah Öcalanin johdolla Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) taistelemaan kurdien kielellisten, kulttuurillisten ja poliittisten oikeuksien puolesta. Vuosien aikana taisteluissa on kuollut yli 44 000 ihmistä, suurin kurdisiviilejä. Sekä EU että Yhdysvallat ovat luokitelleet PKK:n terroristiorganisaatioksi. Taistelussa oli tulitaukovaihe vuosina 2012–2015, jolloin odotettiin vuosikymmenten taistelut päättävää rauhansopimusta. Vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen Turkki ryhtyi panostamaan PKK:n vastaiseen taisteluun aiempaa enemmän. PKK:n toiminta on jatkunut Kaakkois-Turkissa, mutta taistelujen painopiste on Pohjois-Irakin puolella.

Afrikka on Turkin vaikutusvallan kasvattamisen merkittävin alue. Turkki pyrkii tarjoamaan Afrikan maille kolmannen vaihtoehdon Yhdysvaltojen ja Kiinan lisäksi. Monesti pyrkimällä vetoamaan yhteiseen uskontoon ja/tai historiaan. Strateginen linjaus asiasta tehtiin vuonna 1998, ja tällä vuosituhannella Turkin suurlähetystöjen määrä Afrikassa on nelinkertaistunut 43:een. Turkin kauppa Afrikan maiden kanssa on kasvanut 12-kertaiseksi. Jo 30 Afrikan maalla on jonkinlainen turvallisuuteen ja/tai puolustukseen liittyvä sopimus Turkin kanssa. Viime vuosina nopeinta on ollut aseteollisuuden viennin kasvu Afrikkaan.

Turkin vaikutusvallan kasvu Afrikassa on viime vuosina ollut suurinta Etiopiassa, Libyassa ja Somaliassa. Sijaintinsa lisäksi Etiopiasta alkaa Sininen Niili, jonka sadekaudet säätelevät Niilin tulvimisen alajuoksulla. Libya on merkittävien energiavarantojensa lisäksi pakolaisten väylä EU:hun ja tarjoaa mahdollisuuden luoda yhtenäinen merialue maiden välillä. Somalia on strategisen merireitin varrella.

Turkin vaikutusvallan kasvun merkittävimmät Afrikan maat

Turkin – kuten käytännössä kaikkien Lähi-idän maiden – toiminnassa uskonto on huomattavasti merkittävämmässä roolissa kuin pääosassa sekulaareja länsimaita. Sisäpolitiikan lisäksi uskonto on hyvin tärkeä tekijä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Turkki on Islamin yhteistoimintaorganisaation (Organization of Islamic Cooperation, OIC) jäsen. Presidentti Erdoğanin valtakaudella Turkki on pyrkinyt aktiivisesti edistämään islamia erityisesti länsimaissa ja Afrikassa sekä kasvattamaan vaikutusvaltaansa islamilaisissa ja turkinkielisissä maissa.