Venäjällä on Kansallisen hyvinvoinnin rahasto, jonka koko oli vuoden 2021 lopussa 182,6 miljardia euroa. Rahaston koko vastaa hieman yli 11 % Venäjän BKT:sta. Rahastolla rahoitetaan julkisen talouden menoja, ja se on toiminut puskurina esimerkiksi öljyn hinnan laskiessa jyrkästi tai koronapandemian aikana.

Sodan aiheuttamat alijäämät valtion budjettiin olivat 2022 maltillisia, ja Suomen Pankin mukaan ne pystytään rahoittamaan kansallisen hyvinvoinnin rahaston varoilla, kotimaisella velanotolla tai viime kädessä keskuspankkirahoituksella.

Vuonna 2023 alijäämän ennakoidaan olevan selvästi suurempi, ja kansallisen hyvinvoinnin rahaston likvidit varat saattavat loppua vuoden loppuun mennessä. Venäjä on edelleen hyvin alhaisen julkisen velan maa. Vuoden 2022 lopussa julkinen velka kaikkiaan oli noin 12 % bruttokansantuotteesta.

Venäjän talous on hyvin riippuvainen raaka-aineiden, erityisesti raakaöljyn ja maakaasun viennistä. Venäjän luonnonvaraministeriön mukaan 60 % maan bruttokansantuotteesta on tullut raaka-aineiden viennistä. Länsi-Euroopan ja muiden pakotteisiin yhtyneiden maiden ”poistuttua” asiakaskunnasta Venäjä on joutunut etsimään uusia asiakkaita ja saa asetetun hintakaton myötä yhä vähemmän tuloja fossiilisista raaka-aineistaan. Venäjä on pyrkinyt lisäämään vientiään erityisesti Kiinaan ja Intiaan.

Venäjän talouden arviointi on vaikeaa, mikä johtuu muun muassa talouden siirtämisestä sotatalouden suuntaan (mikä ei palvele normaalia kulutukseen perustuvaa taloutta) sekä pakotteista ja niiden lisäämisestä koskemaan mahdollisesti kolmansia maita, joiden kautta Venäjän arvioidaan pyrkivän kiertämään pakotteita. Samaan vaikean arvioinnin kategoriaan asettuu ruplan kurssi. Sen määrittyminen on osin keinotekoista, koska se riippuu Venäjän keskuspankin toimista. On myös monia eri näkemyksiä siitä, miten esimerkiksi kurssin nykyinen (elokuu 2023) heikkeneminen kokonaisuutena vaikuttaa Venäjällä. Varmaa on vain se, että se heikentää tavallisten venäläisten ostovoimaa ainakin ulkomailla.