Merijalkaväki (US Marine Corps, USMC) on verrattain pienestä koostaan huolimatta Yhdysvalloissa erikoisasemassa kaikista asevoimien joukoista. Tästä kertoo merijalkaväen rooli presidentin ja valtiojohdon jatkuvasti taisteluvalmiina voimanprojisoinnin välineenä, joka lähetetään kriisitilanteisiin ja sotaoperaatioihin, vaikka merta ei olisi lähelläkään, esim. Irakiin ja Afganistaniin. Merijalkaväki on ollut mukana kaikissa Yhdysvaltojen käymissä sodissa ja saavuttanut niissä mainetta. Sillä on myös näkyviä edustustehtäviä valtiojohdon lähellä kuten rooli presidentin henkivartiostona ja helikopterikuljetuksissa. Lisäksi kaikissa Yhdysvaltojen suurlähetystöissä on merijalkaväen sotilaita turvallisuusvartijoina.

Erikoisen roolinsa seurauksena merijalkaväki muistuttaa pienoisarmeijaa: sen kokoonpanoon kuuluu maavoimajoukkoja, ilmavoimia ja erikoisjoukkoja, ja sillä on hyvin monipuolinen ja runsas sotavarustus. Yhdysvaltojen laivasto kuljettaa merijalkaväen joukkoja sinne, missä niitä tarvitaan. Esim. laivaston yhdeksän suurta amfibiotukialusta (amphibious assault ship, kuva merivoimien kohdalla) on tarkoitettu merijalkaväen hyökkäyksen tukemiseen vastustajan hallussa olevalle rannikolle. Kukin alus kuljettaa vahvennetun merijalkaväkipataljoonan (Marine Expeditionary Unit, 2 200 sot) taisteluvarusteineen.

Merijalkaväen ilmavoimat ovat kooltaan, henkilövahvuudeltaan ja varustukseltaan verrattavissa suurten Euroopan maiden ilmavoimiin. Esim. taistelukonekalustoon kuuluu yli 220 Hornet-hävittäjää, 83 Lightning II -hävittäjää ja 115 Harrier-rynnäkkökonetta. Lisäksi merijalkaväen ilmavoimilla on yli 300 kuljetuskonetta, 145 taisteluhelikopteria ja lähes 300 kuljetushelikopteria.

Merijalkaväen toiminta pyritään jatkossa kytkemään aiempaa enemmän osaksi laivaston operaatioita. Tähän saakka merijalkaväen ja laivastovoimien yhteistyö on tarkoittanut vain sitä, että laivaston alukset ovat kuljettaneet merijalkaväkeä operaatioalueille. Lisäksi merijalkaväkeä halutaan kehittää liikkuvammaksi ja ketterämmäksi, mikä tarkoittaa luopumista joistakin raskaista asejärjestelmistä kuten taistelupanssarivaunuista ja niiden korvaamista kevyemmällä kalustolla.

USMC on jo luopunut taistelupanssarivaunuistaan (mm. M1A1 Abrams) osana Force Design 2030 -uudistusta. Vuonna 2020 merijalkaväellä oli 452 taistelupanssarivaunua, joista 323 siirrettiin maavoimille vuoden loppuun mennessä. Loput siirrettiin vuoteen 2023 mennessä.

Merijalkaväen painopiste on siirtynyt kevyisiin, liikkuviin ja merivoimien tukemiin operaatioihin, erityisesti Tyynenmeren alueen saarihyökkäyksiin ja merikulkuväylien hallintaan. Taistelupanssarivaunut nähtiin liian raskaiksi ja logistisesti vaativiksi nykyisiin tehtäviin. Maavoimat tarjoaa tarvittaessa raskaan panssarituen merijalkaväelle yhteisoperaatioissa.

Ukrainan sota on nostanut esille raskaan panssarin merkityksen, mikä on saanut osan ihmisistä kyseenalaistamaan USMC:n päätöksen.

Amphibious Combat Vehicle (ACV) ja Light Armored Vehicle (LAV-25) toimivat nyt merijalkaväen suorana tulitukena. Rakettijärjestelmät kuten HIMARS ja NMESIS korvaavat osittain tykistön ja panssaritulen. Yhteistyö maavoimien panssariyksiköiden kanssa on keskeistä tulevissa maasodankäynnin skenaarioissa.

Vuonna 2025 Yhdysvaltain merijalkaväki on puolivälissä suurta uudistustaan, jonka tavoitteena on tehdä siitä entistä nopeammin reagoiva, merivoimien kanssa yhteensopiva ja teknologisesti moderni taistelujoukko osana Force Design 2030 -uudistusta.

Merijalkaväen perusrakenne:

• Marine Air-Ground Task Force (MAGTF), perusyksikkö, joka yhdistää
  • Ground Combat Element (GCE) – jalkaväki, panssaroidut ajoneuvot, tykistö,
  • Air Combat Element (ACE) – helikopterit, hävittäjät, kuljetuskoneet,
  • Logistics Combat Element (LCE) – huolto, kuljetus, lääkintä, korjaus,
  • Command Element (CE) – johto, viestintä, tiedustelu.
• MAGTF:n koko:
  • MEF (Marine Expeditionary Force) – suurin, jopa 20 000–90 000 sotilasta:
    • I MEF – Camp Pendleton, Kalifornia,
    • II MEF – Camp Lejeune, Pohjois-Carolina,
    • III MEF – Okinawa, Japani (painopiste Intian valtameren ja Tyynenmeren alueella).
  • MEB (Marine Expeditionary Brigade) – keskikokoinen, noin 14 000 sotilasta,
  • MEU (Marine Expeditionary Unit) – pienin, noin 2 200 sotilasta, sijoitettuna merivoimien aluksiin.
• Marine Littoral Regiment (MLR), Uusi yksikkötyyppi osana Force Design 2030 -uudistusta
  • Erikoistunut saaristo-operaatioihin, rannikkopuolustukseen ja meritorjuntaan,
  • Ensimmäinen MLR: 3rd Marine Littoral Regiment (Havaiji),
  • Toinen: 12th MLR (Japani),
  • Kolmas (Guam) peruttiin.
• Marine Aircraft Wings (MAW):
  • 1st MAW – Okinawa,
  • 2nd MAW – Pohjois-Carolina,
  • 3rd MAW – Kalifornia,
  • 4th MAW – reservi.

Merijalkaväen kalustoa:

• 625 Amphibious Combat Vehicle (ACV) tuotannossa, korvaa AAV:t,
• 490 panssaroitua taisteluajoneuvoa (LAV-25),
• 1 200 amfibiorynnäkköajoneuvoa (AAV), poistumassa,
• 2 600 panssaroitua kuljetusajoneuvoa (Stryker, Cougar, JLTV),
• 1 450 tykistöasetta (105 mm, 155 mm, MRL, krh 81 mm, 120 mm),
• 430 taistelulentokonetta (F-35B/C, F/A-18A/B/C/D, AV-8B),
• 45 ilmatankkauskonetta (KC-130J),
• yli 300 kuljetuskonetta (MV-22),
• 145 taisteluhelikopteria (AH-1W/Z),
• 286 kuljetushelikopteria (CH-53E/K, VH-60N, UH-1Y),

reservillä 27 taistelukonetta, 21 ilmatankkauskonetta, 32 kuljetuskonetta, 59 helikopteria.