Ajankohtaista, huhtikuu 2025.

Kapinallisten hyökkäys koko Syyrian alueella alkoi, kun Hay’at Tahrir al-Shamin (HTS) johtama Syyrian oppositioryhmien liittouma Military Operations Command aloitti 27.11.2024 Syyrian hallituksen joukkoja vastaan suurhyökkäyksen, joka huipentui Bashar al-Assadin hallinnon kukistamiseen.

Kapinallisjoukot valtasivat 29.11.–8.12. Aleppon, Hamaan ja Homsin kaupungit. Samaan aikaan muut kapinallisryhmät valtasivat Syyrian hallituksen aluetta etelässä ja idässä.

Assadin hallinto kaatui, kun kapinallisjoukot saapuivat Damaskokseen, ja 8.12 2024 Assadin kerrottiin paenneen pääkaupungista. Hänen hallintonsa romahti ja yli 60 vuotta kestänyt Ba’ath-puolueen valta päättyi. Assad perheineen pakeni Moskovaan.

Syyrian pelastushallitus (SSG) perusti väliaikaisen hallituksen, jonka pääministeriksi tuli Mohammed al-Bashir. SSG:n johtajasta Ahmed al-Sharaasta tuli Syyrian tosiasiallinen johtaja. Joulukuussa 2024 SSG korvattiin Syyrian siirtymäkauden hallituksella.

Heti Assadin hallinnon kaatumisen jälkeen Israel ilmoitti lähettävänsä joukkoja tukemaan YK:n UNDOF-joukkojen valvoman puskurivyöhykkeen ylläpitämistä. Myöhemmin Israel otti myös Hermon-vuoren hallintaansa. Hermon-vuoren Syyrian puoleinen osa on yksi kolmesta Israelin määrittelemästä ”turvavyöhykkeestä” Syyrian alueella. Vuori on strategisesti tärkeä, koska sieltä on mahdollista valvoa sekä Etelä-Syyrian tasankoa että Bekaan laaksoa Libanonissa.

Iran ilmoitti tukevansa ”lujasti” Assadin hallintoa. Kapinallisten hyökkäys Syyriassa alkoi sen jälkeen, kun Assadin tärkeä liittolainen Hizbollah oli heikentynyt Libanonin sodan vuoksi ja Israel oli tehostanut hyökkäyksiä Iranin tukemia ryhmiä vastaan Syyriassa. Hizbollah on aiemmin tukenut Assadia tuhansilla sotilailla. Kapinallisten lähestyessä Damaskosta Iran evakuoi sotilas- ja diplomaattihenkilöstöään Syyriasta.

Venäjä vetäytyi kahdesta tukikohdastaan, jotka se oli saanut käyttöönsä vuoden 2019 rauhanturvasopimuksessa Syyrian hallituksen kanssa. Venäjä evakuoi sotilastukikohtansa Homsissa, jolloin sille jäi vain Khmeiminin lentotukikohta sekä Tartusin laivastotukikohta.

Yhdysvallat, Britannia ja Ranska avasivat nopeasti uudelleen suhteet Syyrian hallintoon ja purkivat edelliselle hallinnolle asetettuja sanktioita.

Kapinallisryhmät liittyivät uuden hallinnon joukkoihin tammikuussa 2025 Revolution Victory -konferenssissa, jossa uusi hallitus myös nimitti al-Sharaan presidentiksi siirtymäkauden ajaksi. Assadin hallintoa vastaan taistelleita aseellisia ryhmiä hajotettiin, ja noin 80 000 taistelijaa yhdistettiin uuteen Syyrian armeijaan. Presidentti al-Sharaa ilmoitti Assadin Ba’ath-puolueen hajottamisesta. Myöhemmin myös kurdien Syyrian demokraattiset joukot (SDF) suostuivat integroitumaan valtion instituutioihin. Etelä-Syyrian kapinallisryhmiä edustava Suwaydan sotilasneuvosto suostui samaan. Tämä merkitsi kaikkien Syyrian vallankumouksellisten ryhmittymien yhdistämistä siirtymäkauden hallitukseen.

Syyrian perustuslakikomitean luonnoksen pohjalta väliaikainen presidentti al-Sharaa allekirjoitti maaliskuussa 2025 väliaikaisen perustuslain viideksi vuodeksi. Se perustuu islamilaiseen oikeuskäytäntöön ja määrittelee vallanjaon, mukaan lukien riippumattoman oikeuslaitoksen. Presidentti lupasi suojella kaikkien Syyrian etnisten ja uskonnollisten ryhmien oikeuksia.

Vuonna 2011 alkaneessa Syyrian sisällissodassa on kuollut noin puoli miljoonaa ihmistä ja 12 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa. YK:n mukaan vuoden 2023 alussa 15,3 miljoonaa ihmistä oli Syyriassa humanitaarisen avun tarpeessa. Tilannetta pahensi massiivinen maanjäristys helmikuussa 2023, ja Syyriaan iski myös Covid-19-pandemia ja koleraepidemia. Lisäksi 6 miljoonaa ihmistä on paennut ulkomaille, lähinnä Libanoniin, Jordaniaan ja Turkkiin.

Syyrian siirtymäkauden hallitus on kohdannut myös vastustusta Assadille uskollisten ja entisten liittolaisten taholta.

Syyrian hallinnon kaatumiselle tuli geopoliittisia seurauksia, kun alkoi ulkopuolisten toimijoiden kamppailu vaikutusvallasta Syyriassa. Saudi-Arabian, Egyptin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Turkin ja Qatarin intressit ovat osin kilpailevia. Egypti ja Persianlahden maat pyrkivät estämään islamististen ryhmittymien kuten Muslimiveljeskunnan nousun, mutta Turkki ja Qatar tukevat niitä.

Israel pyrkii ylläpitämään turvallisuuttaan voimakeinoin ja edistää Syyrian pirstoutumista estääkseen uuden vihamielisen voiman syntymisen. Yhdysvallat tukee kurdijohtoisia ryhmiä ja terroristeiksi määrittämiensä ryhmien vastavoimia.

Iran menetti Assadin kukistuessa tärkeän liittolaisen. Myös Venäjän ulkopolitiikalle Assadin kukistuminen oli vahingollista, koska se vaikeuttaa Venäjän liittolaisten tukemista Afrikassa (Mali, Burkina Faso ja Niger).

Lähteet: CNN, Wall Street Journal, Al-Jazeera, CBS News, Al-Monitor, The New Arab, The New York Times, Reuters, Bloomberg, BBC News, Sky News, AP, AFP, Institute for Study of War (ISW), Critical Threats (CT), International Crisis Group, CrisisWatch (ICG), https://en.wikipedia.org/wiki/Syrian_civil_war; https://en.wikipedia.org/wiki/Syrian_transitional_government

Syyrian sisällissodan loppuvaihe 27.11.–8.12.2024. Lähde: Syrian Civil War, Wikimedia Commons.