EU:n sotilaalliset voimavarat

Euroopan unionissa on 450 miljoonaa asukasta, ja yhteenlaskettu bruttokansantuote (BKT) on suurempi kuin Yhdysvalloilla ja kymmenkertainen verrattuna Venäjään.

EU:n sotilaallisten voimavarojen kehittämiseen on vaikuttanut se, että lähes kaikki sotilaallisesti merkittävät EU-maat kuuluvat myös Natoon.

EU-mailla on hyvin erilaisia turvallisuuspoliittisia intressejä, joten ei ole odotettavissa, että EU:sta kehittyisi Yhdysvaltojen veroista toimijaa oman alueensa ulkopuolisiin sotilaallisiin tehtäviin. EU:n sotilaallisen voiman kehittämispäätökset tähtäävät ensi sijassa rajoitetun kriisinhallintakyvyn luomiseen.

Ongelmaksi on todettu, että EU-maiden asevoimilta puuttuu tiedustelukykyä ja strategista kuljetuskapasiteettia, jolla voitaisiin siirtää joukkoja nopeasti ulkomaisiin tehtäviin. Monien EU-maiden asevoimien rakenne ei myöskään sovellu ulkomaisiin tehtäviin, eikä koulutusta ole suunnattu kriisinhallintaan.

EU:n kriisinhallintajoukkojen suorituskyvyn parantaminen

EU päätti vuonna 1999 huippukokouksessaan Helsingissä ryhtyä kehittämään itsenäistä kriisinhallintakykyä. Suunnitelma (Helsinki Headline Goal) saatiinkin pääpiirteissään toteutetuksi suunnitellussa viiden vuoden aikataulussa.

Vuonna 2004 Eurooppa-neuvosto hyväksyi uuden yleistavoitteen 2010 (Headline Goal 2010) sotilaallisten kriisinhallintavoimavarojen edelleen kehittämiseksi. Sen toimeenpanon kanssa pyrittiin paikkaamaan myös aiemmassa yleistavoitteessa olleita puutteita.

Yleistavoitteen 2010 painopiste oli joukkojen laadun ja nopean toimintakyvyn kehittämisessä. Unioni on jo taisteluosastokonseptin pohjalta kehittänyt sotilaallisesti omavaraisia, nopeasti toimintavalmiuteen saatettavia joukkokokonaisuuksia kriisinhallintaan ns. Petersbergin tehtävien puitteissa.

Taisteluosastoja (EU Battle Groups) voidaan käyttää joko erillisinä joukkoina tai osana laajempaa, vaiheittain jatkuvaa operaatiota. Tavoitteena on erityisesti YK:n tukeminen, esimerkiksi rauhanturvaoperaatioiden alkuvaiheessa.

EU:lla on ollut pitkään käytössään myös Euroarmeijakunta (Eurocorps), jonka esikunta on Strasbourgissa. Sen nopeasti toimintavalmiin ydinjoukon muodostaa Ranskalais-saksalainen prikaati. Useat muut maat ovat osoittaneet sille taistelujoukkoja. Euroarmeijakunta on vuonna 2016 allekirjoitetun aiesopimuksen mukaisesti EU:n käytettävissä ns. Petersbergin tehtäviin kuten kriisinhallintaan.

Yleistavoite 2010 -suunnitelman päämääränä oli parantaa EU:n kriisinhallintajoukkojen yhteistoimintakykyä, toimintavalmiutta, strategista liikkuvuutta sekä ylläpidettävyyttä toiminta-alueella. Suorituskykyvaatimukset pohjautuvat viiteen mahdolliseen käyttötilanteeseen:

• konfliktien ennaltaehkäiseminen
• rauhan palauttaminen
• tilanteen vakauttaminen ja jälleenrakentaminen kriisialueella sekä neuvonta kolmansille maille sotilaallisissa asioissa
• evakuointitehtävät
• avunanto humanitaarisissa operaatioissa

Keskeinen sija on Euroopan puolustusviraston EDA:n johdolla laaditulla suorituskyvyn kehittämissuunnitelmalla (Capability Development Plan).

Lue lisää valikosta Euroopan puolustusvirasto EDA (linkki).

EU:n puolustuksen kehittämissuunnitelma 2016

Merkittävin viime vuosien päätöksistä on 2016 hyväksytty EU:n puolustuksen kehittämissuunnitelma (Implementation Plan on Security and Defence), jonka toimenpiteet kohdistetaan seuraaville EU:n globaalistrategian aloille:

• ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin vastaaminen
• kumppanien valmiuksien kehittäminen
• EU:n ja sen kansalaisten suojelu

Konkreettisia toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi:

• puolustuksen koordinoitu vuosittainen tarkastelu (CARD) puolustusyhteistyön lisäämiseksi jäsenmaiden välillä
• Pysyvä rakenteellinen yhteistyö PRY (Permanent Structured Co-operation, PESCO) puolustusyhteistyön lujittamiseksi niiden jäsenmaiden kesken, jotka haluavat edetä yhteistyössä pidemmälle
• sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavara (MPCC) kriisinhallintarakenteiden parantamiseksi
• EU:n nopean toiminnan välineet kuten taisteluosastot ja siviilivoimavarat

Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelma 2016

EU:n komission vuonna 2016 esittämässä Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmassa (European Defence Action Plan) todettiin, että jäsenmaat käyttivät puolustukseen vuonna 2015 n. 200 miljardia euroa. Yhdysvallat käytti puolustukseen yli kaksi kertaa enemmän kuin EU-maat yhteensä.

Komission mukaan:

• Puolustusbudjettien supistumiseen on vaikuttanut myös budjettien tehoton käyttö.
• Euroopan markkinoiden hajanaisuus johtaa päällekkäisyyteen valmiuksissa, organisaatioissa ja menoissa.
• EU:n laajuinen kilpailu ja yhteistyön lisääminen parantavat Euroopan puolustusteollisen perustan tehokkuutta ja innovatiivista kapasiteettia.
• Suurin osa puolustukselle varatuista varoista käytetään kansallisiin hankintoihin, ja yhteisten kalustohankintojen osuus oli vain 22 prosenttia kaikista kalustohankinnoista vuonna 2014.

Toimintasuunnitelmassaan komissio ehdotti seuraavia toimia Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi ja Eurooppaan paremmin integroitujen puolustusmateriaalimarkkinoiden luomiseksi:

• Euroopan puolustusrahaston valmistelu
• investointien suuntaaminen puolustusalan toimitusketjuihin
• puolustusalan sisämarkkinoiden vahvistaminen

Lisäksi komissio halusi edistää siviili- ja sotilasalan synergiaa.

Brexitin vaikutukset EU:n sotilaallisiin voimavaroihin

Britannian EU-ero vaikutti myös EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sekä EU:n käytössä oleviin sotilaallisiin voimavaroihin. Britannia on yksi Euroopan johtavia maita sotilaallisten kykyjen osalta, ydinasevalta sekä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen.

Britannian EU-eroa koskevassa sopimuksessa ja siihen liittyvässä julistuksessa ei määritellä yhteistyöalueita turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalta.

EU:n neuvosto päätti vuonna 2020 niistä yleisistä edellytyksistä, joiden mukaan kolmansia maita voidaan kutsua mukaan yksittäisiin PRY/PESCO-hankkeisiin. Tämä päätös koskee myös Britanniaa.

EU:n ja Naton yhteistyö

EU:n ja Naton yhteistyö kriisinhallinta- ja puolustuskysymyksissä aloitettiin samaan aikaan, kun EU päätti perustaa päätöksenteko- ja valmistelurakenteet YTPP:n käytännön toimeenpanoa varten.

EU:n Nizzan-huippukokous vuonna 2000 hyväksyi EU:n ja Naton yhteistyöstä asiakirjan, joka on yhteistyön perustana.

Vuonna 2016 EU ja Nato päättivät tiivistää yhteistyötään Naton Varsovan-huippukokouksen yhteistyöjulistuksen pohjalta. Ne ovat hyväksyneet 42 konkreettista toimenpidettä julistuksen täytäntöön panemiseksi.

Vuonna 2018 Naton Brysselin-huippukokouksessa annettiin uusi yhteinen julistus. Siinä esitettiin visio siitä, miten EU ja Nato aikovat toimia yhdessä yhteisten turvallisuusuhkien torjumiseksi.

EU:n ja Naton yhteistyössä keskitytään esimerkiksi seuraaviin aloihin:

• sotilaallinen liikkuvuus
• hybridiuhkien torjunta
• kyberturvallisuus
• terrorismin torjunta
• naiset, rauha ja turvallisuus

Tammikuussa 2023 EU ja Nato antoivat yhteisen julistuksen yhteistyöstään. Julistuksessa todettiin, että koska turvallisuusuhat ja -haasteet ovat syventyneet, yhteistyötä päätettiin vahvistaa erityisesti seuraavien aihealueiden osalta:

• kasvava geostrateginen kilpailu
• resilienssi
• kriittisen infrastruktuurin suojelu
• kehitteillä olevat ja ns. murrokselliset teknologiat
• avaruusala
• ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset
• ulkomainen tiedonmanipulointi ja häirintä

Yhteistyön vaikeutena on ollut sen rajoittuminen niihin alueisiin, jotka ovat EU:n ja Naton kaikkien jäsenmaiden hyväksyttävissä. Lisäksi yhteistyön laajentamisen tiellä ovat olleet Turkki Naton puolella ja Kypros EU:n puolella.