EU hyväksyi vuonna 2016 ns. Globaalistrategian EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Strategiaa täydennettiin vuonna 2019, jolloin hyväksyttiin tavoitteet ja toimintatavat muuttuneessa maailmassa.

Lisäksi EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä ohjaava Strateginen kompassi hyväksyttiin maaliskuussa 2022.

Lue lisää valikosta EU:n Strateginen kompassi (linkki).

Globaalistrategia

Globaalistrategian mukaan EU-maat ovat sitoutuneet rauhanomaiseen riitojen sovitteluun ja yhteistyöhön yhteisten instituutioiden välityksellä. Jäsenvaltioiden voimavarat todettiin riittäviksi mahdollisten sotilaallisten uhkatilanteiden hallintaan.

EU:n piirissä on varauduttu ensisijaisesti valtioiden sisäisten ongelmien ja toisaalta alueen ulkopuolelta heijastuvien ns. uusien uhkien ehkäisyyn ja torjuntaan. EU:n strategiassa käsitellään lähinnä unionin kokonaisuuden kannalta tärkeiden uhkatilanteiden torjuntaa. Jäsenvaltioiden omalla vastuulla on alueidensa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden ylläpitäminen.

EU on maailmanlaajuinen toimija. Sen vuoksi EU voi joutua kytketyksi kaukaisiinkin konflikteihin ja kriiseihin. EU on valmis ottamaan vastuuta kansainvälisestä turvallisuudesta ja osallistumaan oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen.

Monet maat ja alueet ovat vaarassa joutua konfliktien, turvattomuuden ja köyhyyden kierteeseen. Konfliktit eivät ainoastaan tuhoa yhteiskuntien ja talouden perusrakenteita, vaan myös lisäävät järjestäytynyttä rikollisuutta, estävät investointeja ja tekevät normaalin taloudellisen toiminnan mahdottomaksi. Ne voivat myös johtaa ääriliikehdintään, terrorismiin ja lopulta valtiollisten instituutioiden sortumiseen. Väkivaltaiset ja pitkään jatkuneet konfliktit uhkaavat alueellista vakautta ja vaikuttavat myös EU-valtioiden etuihin ja turvallisuuteen.

Keskeisiksi uhkatekijöiksi on nimetty terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Kansainvälinen terrorismi liittyy usein väkivaltaisiin uskonnollisiin ääriliikkeisiin. Eurooppaa pidetään terroristien kohteena ja tukialueena, vaikka syyt eivät välttämättä liity Eurooppaan.

Joukkotuhoaseiden leviäminen uhkaa myös EU-maiden turvallisuutta. Tähän sisältyvät ydinaseet ja säteilevä materiaali sekä biologiset ja kemialliset aseet tai niiden käyttö terrorin välineenä.

Hajonneet valtiot lisäävät epävakautta, joka heijastuu myös EU:n alueelle. Yhteiskunnan rakenteiden romahtaminen ja huono hallinto antavat kasvualustan järjestäytyneelle rikollisuudelle. Rikollisuuden leviäminen voi horjuttaa vakavasti yhteiskuntien perusrakenteita.

EU:n strategiassa määritellään keinoja turvallisuusuhkiin vastaamiseksi. Unionilta vaaditaan terrorismin vastaisen yhteistyön tiivistämistä sekä toimia joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja alueellisten konfliktien hallitsemiseksi. Toiminnan painopiste on EU:n lähialueilla, mutta EU varautuu toimimaan myös kauempana.

EU sitoutuu vahvistamaan kansainvälistä turvallisuus- ja oikeusjärjestystä ja YK:n roolia. Monenkeskisen yhteistyön lisäksi EU tiivistää kahdenvälisiä kumppanuussuhteita tärkeiden toimijoiden kanssa. Näillä toimilla pyritään ensi sijassa konfliktien ennalta ehkäisyyn.

Tavoitteena on entistä aktiivisempi, toimintakykyisempi ja yhtenäisempi EU, joka pystyy puuttumaan kriiseihin varhaisessa vaiheessa, voimakkaasti ja nopeasti.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisella globaalistrategialla tavoitellaan

• EU:n globaalin vaikuttavuuden lisäämistä
• yhtenäisyyden vahvistamista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
• EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen välisen yhteyden tiivistämistä

Strategiassa EU:n ulkoisen toiminnan prioriteetit ovat

• unionin turvallisuus
• valtioiden ja yhteiskuntien kriisinsietokyky (resilienssi)
• integroitu (yhdennetty) lähestymistapa konflikteihin
• yhteistyöhön perustuvat alueelliset järjestelmät
• globaalihallinta

EU:n strategisia tavoitteita ovat uhkiin vastaaminen, turvallisuuden ja vakauden rakentaminen lähialueilla sekä tehokas kansainvälinen turvallisuus- ja oikeusjärjestys, joka rakentuu monenkeskisen yhteistyön varaan. Keinot voivat olla poliittisia, humanitaarisia, kehityspoliittisia, taloudellisia sekä sotilaallisia ja siviilikriisinhallintatoimia.

Kriisinsietokyvyn vahvistaminen tarkoittaa toimintaa hauraiden valtioiden ja yhteiskuntien tukemiseksi niin, etteivät alueiden epävakaat tilanteet kärjisty uusiksi sodiksi, humanitaarisiksi onnettomuuksiksi tai pakolaiskriiseiksi. Resilienssin vahvistamiseksi työskennellään erityisesti EU:n itäisessä ja eteläisessä naapurustossa.