YK:n turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta.  YK pyrkii rauhan välityksen ja diplomatian keinoin löytämään konfliktin osapuolten kanssa suotuisan neuvottelutuloksen sekä hillitsemään aseellisten konfliktien kärjistymistä aseellisiksi kriiseiksi. Toiminnot ovat usein samaan aikaan tapahtuvia, jolloin vaikutusten toivotaan olevan toisiaan tehostavia.

YK:n rauhanturvaamistoiminnalla on ollut merkittävä osuus kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpidossa.

Yleisesti YK:n rauhanturvatoiminnalla tarkoitetaan kansainvälisen sotilas- tai siviilihenkilöstön sijoittamista kriisialueelle osapuolten suostumuksella valvomaan aselevon tai rauhansopimuksen noudattamista ja ylläpitämään järjestystä jollakin alueella.

Rauhanturvaamisessa on noudatettu seuraavia periaatteita:

• johtovastuu YK:n pääsihteerillä ja hänen alaisellaan erityisedustajalla sekä joukon komentajalla; toimivat mandaatilla, jonka turvallisuusneuvosto päättää jokaista operaatiota varten
• sotilashenkilöstö: aseistamattomia tarkkailijoita tai kevyesti aseistettuja joukkoja
• rauhanturvaajat: noudatettava puolueettomuutta suhteessa kriisin osapuoliin
• voimakeinot: käyttö vain äärimmäisissä tilanteissa itsepuolustukseen
• kriisin osapuolten suostumus: rauhanturvaajien läsnäoloon, operaation käynnistäminen, sen mandaatti, joukon kokoonpano ja komentajan valinta sekä joukon ryhmittäminen operaatioalueelle
• pääosa rauhanturvaajista: väkirikkaista Afrikan ja Aasian maista
• tarkoitettu väliaikaiseksi toimeksi: edistää poliittisen ratkaisun saavuttamista

Mikään valtio ei ole velvollinen ottamaan vastaan YK:n rauhanturvaajia omalle alueelleen eikä asettamaan joukkoja YK:n käyttöön. YK:n jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus osallistua järjestön toiminnan rahoittamiseen. Rauhanturvatoiminnan kustannukset jaetaan kutakin operaatiota varten tehdyn budjetin mukaisesti.

Kylmän sodan jälkeen 1990-luvulla YK:n rauhanturvatoiminta saavutti paljon suuremmat mittasuhteet kuin aikaisemmin. Uusia operaatioita käynnistettiin nopeassa tahdissa, ja niihin tarvittavien sotilaiden määrä kasvoi kymmeniin tuhansiin. Jouduttiin myös vaikeisiin olosuhteisiin, joihin vakiintuneet rauhanturvatoiminnan menettelyt eivät soveltuneet (entinen Jugoslavia, Somalia). YK joutui samalla tekemisiin vaikeiden sisäisten kriisien kanssa, joissa tarvittiin entistä monipuolisempaa kriisinhallintaa.