Peruskirjan sisältämät periaatteet ovat käytännössä olleet tulkinnanvaraisia, mutta niitä ei ole haluttu muotoilla uudelleen ajan vaatimusten mukaan. On selvää, että YK:n toiminnassa suurvalloilla on suurempi vaikutusvalta kuin pikkuvaltioilla.

Turvallisuusneuvoston viidellä pysyvällä jäsenmaalla (Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Venäjä, Kiina) on erityisasema päätöksenteossa. YK:n peruskirjassa ja toiminnassa kuvastuu järjestön syntyhistoria, joten entisille vihollismaille Saksalle ja Japanille ei ole suotu niiden kokoa ja merkitystä vastaavaa asemaa. Myöskään monet entiset siirtomaat kuten Intia ja Brasilia eivät ole saaneet merkityksensä mukaista arvostusta.

Periaate valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuudesta on käytännössä paljolti murentunut. Sisällissotien vaikutukset ulottuvat helposti valtionrajojen yli, eikä aina voida helposti erottaa toisistaan valtion sisäistä ja valtioiden välistä voimakeinojen käyttöä.

Jotta YK:n turvallisuusneuvosto voisi ryhtyä käyttämään pakkokeinoja rauhanrikkojaa vastaan, sen on aina ensin todettava rauhan rikkoutumisen uhan tai hyökkäyksen olemassaolo. Nykyään myös vakavat ihmisoikeuksien loukkaukset ja muut valtioiden sisäiset rauhattomuudet voivat tulla turvallisuusneuvoston käsittelyyn.