Naton jäsenmaana Suomi osallistuu Naton yhteisen puolustuksen suunnitteluun. Puolustussuunnitteluprosessi (NATO Defence Planning Process, NDPP) tapahtuu nelivuotisessa syklissä, ja sen tarkoituksena on jäsenmaiden ja Naton yhteisten suorituskykyjen kehittäminen.

Suomi ei asettanut Naton jäseneksi pyrkiessään mitään rajoitteita osallistumiselle liittokunnan toimintaan. Näin ollen Suomi sitoutuu myös Naton ydinasepolitiikkaan ja ydinpelotteeseen. Nato on ilmoittanut olevansa ydinaseliittokunta niin kauan kuin ydinaseita on maailmassa käytössä.

Suomi liittyy Naton operatiiviseen suunnitteluun sekä johtamisrakenteisiin. Suomi osallistuu aiempaa laajemmin Naton harjoitustoimintaan, ml. 5. artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin. Yhteistyö ilma- ja meritilannekuvan jakamisessa ja vastaanottamisessa syvenee, ja Suomi on osa Naton yhteistä ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmää.

Suomi osallistuu erikseen sovittavalla tavalla Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin sekä Naton valmiusjoukkoihin. Esimerkkejä yhteisistä rauhan ajan tehtävistä ovat ilmatilan valvonta Baltian maissa ja Islannissa, yhteisten pysyvien merivoimaosastojen toiminta sekä monikansallisten maavoimaosastojen läsnäolo itäisissä jäsenvaltioissa. Ylläpitämällä näitä toimintoja rauhan aikana Nato osoittaa valmiutta ja puolustuskykyä. Suomi päättää itse osallistumisesta Naton operaatioihin.

Suomi lähettää henkilöstöä työskentelemään Naton komentorakenteeseen eli Naton päämajaan, muihin esikuntiin, virastoihin ja laitoksiin. Natossa on laskettu jäsenmaiden ja niiden talouden kokoon suhteutettu lukumäärä, kuinka paljon kunkin maan tulee lähettää sotilashenkilöstöä palvelemaan Naton komentorakenteessa. Suomen osuus on noin 100 upseeria, aliupseeria ja siviilihenkilöä, mutta vie useita vuosia ennen kuin niihin tehtäviin saadaan koulutetuksi henkilöitä.

Naton jäsenvaltioilla on täysi oikeus päättää, mitä sotilaallista toimintaa tai kalustoa ne ottavat maaperälleen. Sellaisen mahdollinen tarve riippuu turvallisuusympäristön kehityksestä.