Hybridivaikuttamisen keinovalikoimaa

1. Propaganda

Diplomatialla ja sodalla on aina pyritty vaikuttamaan poliittisten johtajien ja heidän kansansa ajatteluun. Propagandalla pyritään muokkaamaan poliittista keskustelua ja suosittua tarinaa (narratiivia). Propagandan käyttöön on otettu myös digitalisaation tuomat alustat ja sosiaalinen media.

2. Tiedotusvälineet

Tiedotusvälineet ovat perinteinen työkalu propagandan ja haluttujen uutisten levittämiselle. Valtioiden tukemien tiedotusvälineiden tarkoituksena on usein kritisoida vastustajien politiikkaa samalla kehuen valtioidensa omia aloitteita. Näiden sivustoilla julkaistaan tarinoita siinä toivossa, että mahdollisimman monet lukevat näitä vääristyneitä uutisia ja levittävät näitä aiheita. Sivustot julkaistaan joko englanniksi englanninkielisten ihmisten tavoittamiseksi tai kotimaisella kielellä maassa asuvien kansalaisten tai ulkomailla asuvien kansalaisten tavoittamiseksi. Tämä perinteinen työkalu tunnetaan hyvin, ja se vaikuttaa edelleen parhaiten erityisesti, jos tarinoita jaetaan edelleen paikallisissa tiedotusvälineissä.

Valtion tukemat uutistoimistot, esimerkiksi venäläiset RT ja Sputnik, julkaisevat sekä maailman että kotimaan uutisia valtiosponsorin näkökulmasta ja toimivat alustana valtion ideoille ja mieltymyksille. Esimerkiksi Sputnik on auttanut hallitusta puolustamaan Venäjän osallistumista Syyrian sisällissotaan ja kritisoimaan Yhdysvaltojen toimia maassa. Se kirjoittaa toistuvasti Venäjän osallistumisesta myönteiseen valoon väittäen, että Venäjän apu on ”estänyt Syyriaa hajoamasta ja pelastanut Lähi-idän kaaokselta”.

3. Sosiaalinen media

Sosiaalinen media tarjoaa valtioille uuden keinon päästä valtamediaan ja vaikuttamaan suureen yleisöön. Sosiaalisessa mediassa voidaan toistaa kotimaan tiedotusvälineiden uutisia tai julkaista uutta tietoa valtion sponsoroimien tilien, bottien tai mainosten kautta. Tämä oli näkyvä piirre Venäjän hybridisodankäynnin kampanjassa Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa 2016. Monia venäläisiä tarinoita, jotka ensin julkaistiin RT:ssä tai Sputnikissa, toistettiin ja monistettiin sitten Twitterissä, joka tunnetaan nykyään nimellä “X” tai Facebookissa bottiverkkojen ja ”trollien” kautta, mikä aiheutti algoritmeille harhaanjohtavia tai vääriä raportteja, ja ne nousivat näin nopeasti uutisten valtavirtaan.

Sosiaalisen median käyttö on erittäin tehokasta, koska monet ihmiset lukevat uutisia sen kautta. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa (2016) todettiin, että lähes 70 prosenttia aikuisista saa uutiset Twitterin (nykyään “X”) ja Facebookin kautta ja alle 50-vuotiaiden kohdalla osuus oli lähes 80 prosenttia.

Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden rakentaa vahvan propagandaverkoston, jota voidaan käyttää kyseenalaistamaan objektiiviset totuudet tai kotimaisen politiikan sisältöjä. Tämä on erityisen ongelmallista, koska tällaisella on uskomaton ulottuvuus. Esimerkiksi venäläiset edustajat levittivät Yhdysvaltojen vaalikampanjassa vuonna 2016 vääristettyjä viestejä, jotka tavoittivat jopa 126 miljoonaa Facebook-käyttäjää. Venäjän ”trolliverkot” ovat hyvin organisoituneita. The New York Timesin tutkimuksen mukaan vuonna 2015 satoja venäläisiä työskentelivät Pietarin ”trollifarmissa”, joka virallinen nimi on Internet Research Agency (IRA). IRA organisoitiin eräänlaiseksi vertikaalisesti integroituneeksi internet-uutisten toimitusketjuksi.

4. Väärennetyt ja valeuutiset

”Fake News” on käsite, jota levitettiin Yhdysvaltojen vaaleissa 2016, ja se sisältää sekä objektiivisten totuuksien vääristelyä että harhaanjohtavia tarinoita. Väärennettyjen ja valeuutisten levittäminen on mahdollista sosiaalisessa mediassa, koska siellä ei yleensä tarkisteta julkaistuja viestejä ja sen avulla voidaan tavoittaa laaja yleisö. Erityisen ongelmallista on, jos väärennetyt uutiset kykenevät luomaan ”trendin” sosiaalisessa mediassa tai niitä julkaistaan myös valtamediassa. Sosiaalisen median, kuten, vastuusta sisällöstä keskustellaan. Facebook ja Twitter (nykyään “X”) tunnustavat, että ne eivät ole enää pelkkiä alustoja ilman vastuuta sisällöstä, mutta ne eivät vielä myönnä olevansa julkaisijoita siinä mielessä, että ne ottaisivat vastuun välittämiensä tietojen oikeellisuudesta.

5. Strategiset tietovuodot

Varastettuja sekä kyber- ja perinteisen vakoilun avulla saatuja tietoja (asiakirjoja, viestejä, kuvia ja videoita) voidaan vuotaa julkisuuteen, jotta voitaisiin vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja keskusteluun. Tällaisten tietovuotojen seuraukset voivat olla vakavia, operaatioturvallisuuden vahingoittamisesta luottamuksen heikentämiseen kansakunnan poliittiseen järjestelmään ja valtioiden johtoon. Tietovuotoja voidaan käyttää poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen, ja niillä on ollut tärkeä osa esimerkiksi venäläisten hybridiuhkakampanjoissa ulkomaiden poliittisia prosesseja vastaan.

Yhdysvalloissa venäläiset ovat kohdistaneet vakoilua poliittisiin organisaatioihin ja henkilöihin sekä toteuttaneet strategisesti ajoitettuja vuotoja voidakseen sillä tavoin vaikuttaa kansalaiskeskusteluun ja vahingoittaa Yhdysvaltojen demokraattista prosessia. Venäläiset julkaisivat varastettuja materiaaleja Wikileaksin sekä omien sponsoroitujen sivustojensa Guccifer 2.0:n ja DCLeaks.comin kautta. Ranskan presidentinvaalien yhteydessä venäläiset vuotivat varastettuja tietoja Macronin kampanjasta juuri vaalien alla.

6. Organisaatioiden rahoittaminen

Monet valtiot rahoittavat organisaatioita tai ajatushautomoja, jotka edistävät niiden näkemyksiä. Maan kiinnostavuutta edistävien ideoiden esittäminen onkin yksi vanhimmista poliittisen ja sosiaalisen vaikuttamisen välineistä. Venäjä ja Kiina ovat käyttäneet tätä menetelmää aktiivisesti levittääkseen tietoa omista näkökulmistaan lännessä. Vuonna 2015 Kiina rahoitti Kiinan Amerikka-tutkimusten instituutti (ICAS) -nimisen kiinalaisen ajatushautomon avaamista Washingtonissa. Venäjä tukee useita vastaavanlaisia organisaatioita EU-maissa. Vuonna 2006 Venäjä perusti ns. Venäjän maanmiesten maailmankoordinointineuvoston koordinoimaan ulkomailla olevien venäläisten järjestöjen viestintää Venäjän hallituksen kanssa. Venäjän strategisen tutkimuksen instituutti (RISS) -nimisellä Kremlin ajatushautomolla on toimipisteitä Baltian maissa. Sen on epäilty pyrkineen estämään Montenegron liittymistä Natoon, vaikuttamaan Bulgarian vaaleihin ja estämään Ruotsin pyrkimyksiä vahvistaa siteitä Nato-maihin.

Tällaiset instituutiot ovat rahoittajavaltioille keino ideoidensa ja näkemystensä levittämiseen, koska ne voivat osallistua kohdemaissaan poliittiseen keskusteluun. Niiden monien johtoelimissä on tukijamaiden vaikutusvaltaisia poliittisia tai muita maan johtoa lähellä olevia vaikuttajahenkilöitä.

7. Poliittisiin puolueisiin vaikuttaminen, myös rahoituksen avulla

Jotkut maat pyrkivät myös vaikuttamaan ulkomaihin poliittisten puolueiden kautta, joihin on läheiset siteet tai joita ne rahoittavat, koska puolueet ajavat rahoittavan maan intressien ja tavoitteiden asioita. Esimerkiksi venäläisten epäillään rahoittavan puolueita monissa entisen Neuvostoliiton valtapiirin maissa. Ranskan Marine Le Penin äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman on raportoitu saaneen lainarahaa toimintaansa venäläisiltä pankeilta. Tällä tavoin tuettavat puolueet voivat edustaa poliittisen kentän koko kirjoa, eikä niiden kanssa tarvitse välttämättä olla muodollisia sopimuksia. Ideologiset seikat ovat vähemmän tärkeitä kuin niiden kyky auttaa niitä rahoittavien ulkomaiden toimintaa kohdemaassa.

8. Organisoidut protesti- ja separatistiliikkeet

Hybridivaikuttamisen keinona voidaan käyttää myös protesti- tai separatististen liikkeiden perustamista ja tukemista. Venäjä on käyttänyt tätä keinoa esimerkiksi vuonna 2016 tukiessaan EU-vastaisia ryhmiä Hollannin kansanäänestyksessä, joka koski kauppaa Ukrainan kanssa. Myös Bulgariassa liuskekaasun vastaisen mielenosoitusliikkeen tiedotuskampanjan epäillään olleen venäläisten rahoittama.

9. Vaikutusvaltaiset henkilöt (esim. venäläiset oligarkit, mafia jne.)

Tärkeä vaikuttamisen keino on yhteydenpito ulkomailla asuviin ja toimiviin maanmiehiin, joilla on siteitä politiikkaan, yritystoimintaan, mediaan, kauppaan ja jopa organisoituun rikollisuuteen. Nämä ihmiset toimivat asiamiehenä pitäen läheisiä suhteita paikallisiin yhteisöihin ja toimien tarvittaessa vaikuttajina omilla aloillaan ja viime kädessä poliittisissa prosesseissa. Tällaisilla henkilöillä ja heidän omistamillaan yrityksillä saattaa olla merkittävä vaikutus kohdemaan taloudessa ja yhteiskunnassa muutenkin. Esimerkiksi Kreikan talouteen on tehnyt merkittäviä investointeja eräs venäläis-kreikkalainen liikemies, joka kuuluu Venäjän parlamenttiin ja Yhtenäinen Venäjä -puolueeseen.

10. Uskontokunnat

Uskonnolla ja eri uskontokunnilla on aina ollut ja on edelleen monissa maissa tärkeä rooli maan poliittisessa rakenteessa. Tämä on keskeistä islaminuskoisissa maissa kuten Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Egyptissä. Myös Turkissa uskonnon merkitys poliittisessa toiminnassa on kasvamassa. Monissa Kaukoidän maissa uskonnoilla on suuri vaikutus. Venäjän valtiolla ja maan ortodoksisella kirkolla on samansuuntaisia ulkopolitiikan tavoitteita. Vuonna 2003 perustettiin Venäjän ortodoksisen kirkon ja Venäjän johdon työryhmä helpottamaan yhteistyötä ulkopolitiikan aloitteissa. Ortodoksisella kirkolla on ollut merkittävä rooli yhteyksien muodostamisessa Kreikan ja Venäjän välillä. Kreikassa äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto -puolue on toistuvasti viitannut kreikkalaisten ja venäläisten uskonnollisiin siteisiin, jotka tekevät maista luonnollisia ja historiallisia liittolaisia.

11. Kybervälineet ja tietoverkot

Tästä tarkemmin seuraavassa luvussa.

12. Taloudellinen vaikuttaminen (sanktiot, lainat, lahjoitukset, kehitysapu jne.)

Taloudellisen vaikuttamisen keinot voivat olla ulkomaisen avun ja muiden resurssien käyttöä, jolla halutaan painostaa kohdemaan hallitusta. Tämä keino ei ole uusi, mutta edelleen tärkeimpiä ja tehokkaimpia välineitä päätöksentekoon vaikuttamiseksi toisessa maassa. Taloudellinen vaikuttaminen ei rajoitu vain sanktioihin ja kauppaan, vaan siihen sisältyy muitakin toimialoja kuten energia ja matkailu. Yhdysvallat on jo pitkään käyttänyt ulkomaihin kohdistuvia taloudellisia sanktioita, joita on kehitetty aktiivisemmiksi ja kohdennetummiksi esimerkiksi soveltamalla niitä suoraan tiettyihin henkilöihin.

Yhteinen kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma Irania vastaan on todiste taloudellisten keinojen tehokkuudesta. Yhdysvaltojen, EU:n ja YK:n asettamat pakotteet vaikuttivat Iranin talouteen niin, että Iran suostui ydinalan velvoitteisiin vastineeksi ydinalaa koskeneiden pakotteiden poistamisesta. Venäjän hybridisodankäynnissä Ukrainaa vastaan, joka alkoi jo 2010-luvulla tai jopa aiemmin, käytettiin myös taloudellisia keinoja, joilla painostettiin Ukrainan johtoa luopumaan integroitumisesta EU:hun. Venäjä käytti halpaa maakaasua ja lainoja painostaakseen presidentti Janukovytšia luopumaan EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimusneuvotteluista.

Myös Kiina käyttää taloudellista voimaa vaikuttamiskeinona kansainvälisessä politiikassa. Se on pyrkinyt rankaisemaan Etelä-Koreaa tarkoituksenaan torjua Yhdysvaltojen THAAD-ohjuspuolustusjärjestelmän käyttöönottoa. Peking vähensi kiinalaisten matkailua Etelä-Koreaan, kielsi korealaisen K-Pop-musiikkiyhtyeen konsertteja Kiinassa, sensuroi Etelä-Korean televisiota ja kiinalaiset yritykset boikotoivat eteläkorealaisia tuotemerkkejä ja tavaroita. Vaikka nämä pakotteet olivat ”epävirallisia”, ne johtivat Etelä-Korean suostumiseen sotilaallisiin rajoituksiin vastineeksi Kiinan sanktioiden poistamisesta.

Taloudellisten vaikuttamiskeinojen teho riippuu kohdevaltion talouden haavoittuvuuksista.  Esimerkiksi Pohjois-Korea ei ole niin altis taloudellisille pakotteille, koska se on niin pieni osa maailmantaloutta. Iranin talous on enemmän sidoksissa kansainväliseen talouteen, minkä vuoksi sanktiot olivat tehokkaita. Samoin Ukrainan riippuvuus Venäjän maakaasusta ja velat Venäjälle tekivät Ukrainan hyvin alttiiksi Venäjän pakotteille.

Taloudelliset keinot maksavat paljon niiden käyttäjälle, jonka takia muut välineet kuten disinformaatio, tietoverkkotoiminta ja poliittiset keinot ovat useimmiten houkuttelevampia vaikuttamisvälineitä. Niillä on suurempi potentiaali vaikuttaa kohdemaan politiikkaan paljon halvemmalla hinnalla verrattuna taloudellisiin investointeihin tai sotilaallisiin toimiin.

13. Sijaistoimijat (proxies), puolisotilaalliset organisaatiot (mercenaries) ja tunnustamaton sodankäynti (proxy war)

Sijaistoimijoiden ja tunnustamattomien konfliktien käyttö vaikuttamiskeinona on hyvin vanha ja vakiintunut. Kylmän sodan aikana amerikkalaiset ja venäläiset pitivät huolta, etteivät heidän joukkonsa koskaan joutuneet vastakkain toistensa kanssa, ja siksi suurin osa näiden maiden välisestä konfliktista tapahtui sijaistoimijoiden välityksellä – myöhemmin kylmän sodan aikana enimmäkseen Afrikassa ja Keski-Amerikassa. Viime vuosina on lisääntynyt myös erilaisten sotilaallisia palveluja tarjoavien yritysten (Blackwater, Wagner jne.) ja ulkomaisten taistelijoiden (palkkasoturit) käyttäminen. Tällaisia käyttävät Yhdysvaltojen ja Venäjän lisäksi muutkin sotilaallisesti vahvat maat.

Sijaistoimijat voivat olla valtioita ja puolisotilaallisia järjestöjä, poliittisia puolueita tai kapinallisliikkeitä ja separatistiryhmiä sekä palkkasotureita, joita tuetaan taloudellisesti ja aseilla ja joilla on sopivia näkemyksiä tai joiden omat edut vastaavat ulkomaisen valtion etuja. Sijaistoimijoiden avulla voidaan myös kerätä tietoja sekä käyttää poliittista vaikutusvaltaa vieraassa maassa.

Venäjä on rahoittanut ja varustanut puolisotilaallisia järjestöjä edistääkseen etujaan reuna-alueillaan. Aktiivisimpia on ollut moottoripyöräkerho Yön sudet (Night Wolves). Se on äärikansallismielinen ryhmä, jolla on läheiset suhteet Venäjän johtoon. Krimin kriisin aikana alueella toimineet ryhmän jäsenet väittivät järjestävänsä vapaan ja oikeudenmukaisen kansanäänestyksen ja auttavansa paikallista väestöä taistelussa paikallisia fasisteja vastaan. Ukrainan Donetskin alueen puolisotilaallinen ryhmä (Venäjän ortodoksinen armeija) on avoimesti puolustanut äärikansallismielisyyttä ja vastustanut länsimaista vaikutusta alueella. Ryhmällä on koulutus tiedusteluun, puolustukseen ja tarkka-ampujatehtäviin.

Monissa maissa erikoisjoukot ovat osa maansa asevoimia, tiedustelupalveluja tai turvallisuuspalveluja. Nekin toimivat usein salaisesti, esimerkiksi peittämällä kasvonsa ja käyttämättä sotilaallisia tunnusmerkkejä. Tällainen toiminta mahdollistaa valtiolle sen kiistämisen, mikä heikentää kohteena olevan maan kykyä reagoida siihen ilman todennettavaa tietoa näiden erikoisjoukkojen osuudesta.

Tunnustamaton sota (proxy war) liittyy lähes aina sijaistoimijoiden käyttöön. Sijaistoimijoita ei tunnusteta, mutta niiden mukana olo on ”julkinen salaisuus”. Yhdysvaltojen tuki 1980-luvulla Nicaraguan kommunistihallintoa vastaan taisteleville ns. contra-sisseille ja 1980-luvulla Afganistanissa Neuvostoliiton miehitystä vastaan taisteleville Mujahedin-sisseille (Islamilaisille taistelijoille) oli ”julkinen salaisuus”. Kun Yhdysvallat ei tunnustanut osuuttaan, diplomaattiset suhteet voitiin säilyttää ikään kuin mitään salaista tukemista ei olisi tapahtunut. Venäläiset ”pienet vihreät miehet” Krimillä vuonna 2014 tai ns. ”separatistit” Itä-Ukrainassa sen jälkeen kuuluvat tähän samaan ryhmään, vaikka Venäjä on nähnyt paljon vaivaa yrittäessään ylläpitää kuvitelmaa, että nämä ovat Venäjästä riippumattomia toimijoita.