Avaruudesta on tullut elintärkeä ihmiskunnalle ja kriittinen erityisesti maailmantaloudelle ja sitä tukevalle televiestintäverkolle. Samalla on tärkeää välttää sotien leviäminen avaruuteen.

Geopoliittiset vastakkainasettelut ilmenevät yhä enemmän avaruudessa sekä taistelutoimina että teknologioiden kontrollikykynä. Suurvaltakilpailun kiihtyessä kehitetään tekniikoita, jotka vaarantavat ihmiskunnan pääsyn avaruuteen tai sen käytön.

Yhdysvallat lisää investointejaan avaruustoimintaan osana suurvaltakilpailua Venäjän ja Kiinan kanssa, vaikka avaruussodan riskit tiedetään. Noin puolet kiertoradalla olevista satelliiteista on amerikkalaisia, ja Yhdysvaltojen sodankäyntikyky on erittäin riippuvainen avaruudesta. Yhdysvaltojen avaruusstrategia keskittyy ensisijaisesti pelotteeseen, mutta samalla valmistaudutaan puolustamaan omia satelliitteja. Yhä useampi maa kehittää kykyjä toimia satelliitteja vastaan (ASAT).

Avaruuden sotilaskäyttöön kuuluu sotilasteknologian kehittäminen avaruustoimintaa varten sekä sijoittaminen avaruuteen. Avaruuden valloituksella oli Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle mahdollisuus kehittää ballistisia ohjuksia ja muuta sotilaalliseen käyttöön soveltuvaa tekniikkaa. Niinpä ulkoavaruutta käytetään sotilaallisten avaruusalusten, kuten kuvantamis- ja viestintäsatelliittien toimintaympäristönä. Mannertenvälisten ballististen ohjusten lentorata kulkee osin avaruuden kautta.

Neuvostoliitto ja Yhdysvallat aloittivat avaruuden sotilaallisen hyödyntämisen jo kylmän sodan alussa. Tiedustelusatelliiteilla saatiin tarkkoja valokuvia vastapuolen sotilaallisista laitteista. Tarkkuuden kehittyessä alettiin kehittää välineitä vastapuolen satelliitteja vastaan. Tiedustelusatelliitteja on käytetty myös asevalvontasopimusten noudattamisen todentamiseen.

Avaruuden käytön perusasiakirja on vuoden 1967 ulkoavaruussopimus. Siinä kielletään sopimusmailta (ml. Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina) ydinaseiden sijoittaminen avaruuteen, mutta sopimus ei koska tavanomaisia aseita.

Venäjä ja uudet maat kuten Kiina, Japani ja Intia ovat aloittaneet omia avaruusohjelmiaan. Euroopan unioni pyrkii luomaan satelliittijärjestelmiä avaruuden rauhanomaiseksi hyödyntämiseksi ja myös yhteiskunnan turvallisuuden varmistamiseksi.

Viimeisten 20 vuoden aikana erityisesti avaruuden käyttö rauhanomaiseen ja kaupalliseen toimintaan on lisääntynyt. Mukana on kasvava määrä maita ja kaupallisia toimijoita, mikä lisää innovaatioita ja hyötyjä, mutta myös kilpailua ja ruuhkia avaruudessa. Yhä useammat maat haluavat hyödyntää avaruutta parantaakseen sotilaallisia kykyjään ja turvallisuuttaan.

Ballististen ydinohjusjärjestelmien kehittäminen ja avaruuden valloitus

Suurvallat kehittivät ballistisia ohjuksia saadakseen ydinaseilleen lisää ulottuvuutta. Mannertenvälisillä ballistisilla ohjuksilla (ICBM) voidaan iskeä mihin tahansa maapallolla muutamissa kymmenissä minuuteissa. Myös ohjusten torjuntakeinoja alettiin suunnitella jo 1950-luvun lopulla.

Kantoraketeilla kuljetetaan avaruuteen ballististen ohjusten ydinkärkien lisäksi myös muuhun tarkoitukseen käytettäviä avaruusaluksia ja satelliitteja. Rakettien laukaisun ja satelliittien avaruuteen kuljettamisen osaamista ja teknologiaa on vapautettu vasta viimeisten 20 vuoden aikana myös kaupallisille toimijoille.